Runon aikana Rossetti käyttää kuvitelmaa ja symboliikkaa välittääkseen puhujan kohtaamat emotionaaliset ja henkiset kamppailut. Hän kuvailee näkemystä ruususta "puoliksi puhallettu, puoliksi silmu", joka edustaa potentiaalia ja lupausta, joka vallitsee epävarmuuden ja epätäydellisyyden rinnalla. Puhuja pohtii myös valon ja varjon vastakkaisia ominaisuuksia, jotka voisivat symboloida hänen sisällään olevia ristiriitaisia voimia tai tunteita.
Runo herättää kaipuun ja etsinnän tunteen, kun puhuja pohtii eri polkuja, joita hän voisi kulkea elämässään. Hän ilmaisee haluavansa saada Jumalan ohjaamaa, löytää selkeyttä hämmennyksen keskellä ja omaksua ainutlaatuisen kutsumuksensa. Toistuva kuva Eevasta korostaa puhujan yhteyttä ihmiskunnan tarinaan ja yleismaailmalliseen täyttymyksen ja lunastuksen etsimiseen.
Viime kädessä "Eevan tytär" kutsuu lukijoita pohtimaan omia itsetutkiskelujaan ja heidän elämäänsä muovaavia valintoja. Runo juhlii jokaisen yksilön mahdollisuuksia antaa jotain arvokasta maailmalle heidän olosuhteistaan tai heikkouksistaan riippumatta.