Näytelmässä Soyinka käyttää tanssia metaforana hyvän ja pahan välisestä taistelusta. Tanssi on rituaalinen esitys, joka on täynnä symboliikkaa. Tanssijat liikkuvat ympyrässä, joka edustaa elämän kiertokulkua. Tanssiin liittyy myös musiikkia, joka edustaa äänen voimaa. Musiikki on välillä hidasta ja ahdistavaa, välillä nopeaa ja energistä. Tanssi ja musiikki luovat jännityksen ja jännityksen tunteen, joka kasvaa näytelmän edetessä.
Näytelmän huipentuma tapahtuu, kun Demoke ja Mata Kharibu kohtaavat toisensa viimeisessä tanssissa. Tanssi on taistelua hyvän ja pahan välillä, ja tanssin lopputulos ratkaisee maailman kohtalon. Demoke tanssii kaikella voimallaan ja intohimollaan, ja lopulta hän kukistaa Mata Kharibun. Mata Kharibun tappio edustaa hyvän voittoa pahasta, ja se tuo rauhaa ja harmoniaa metsään.
Tanssi metsässä on vahva hyvän ja pahan välisen taistelun symboli. Se on muistutus siitä, että tämä taistelu on aina läsnä elämässämme ja että meidän on aina oltava valmiita taistelemaan sen puolesta, mikä on oikein.