Chhand on johdettu sanskritin sanasta "chhanda", joka tarkoittaa mittaria tai säettä. Siinä käytetään tiettyjä rytmisiä kuvioita ja jalkatyöskentelyjä, jotka luovat tanssiin miellyttävän ja dynaamisen virtauksen. Jokaisella klassisen tanssin muodolla on oma erillinen chhand, joka edistää sen ainutlaatuista tyyliä ja estetiikkaa.
Intialaisessa klassisessa tanssissa rytmiset kuviot (tala) on jaettu eri aikajaksoihin, jotka tunnetaan nimellä "avartas" tai "laya". Näitä aikajaksoja leimaavat tanssijan jalkatyöt ja käsien taput. Tanssija liikkuu talan rytmin mukaan noudattaen kullekin tanssityylille määrättyjä rytmisiä kuvioita ja muunnelmia.
Esimerkiksi Kathakissa, joka on yksi Pohjois-Intian näkyvimmistä klassisen tanssin muodoista, chhandilla on tärkeä rooli dynaamisen jalkatyön ja monimutkaisten rytmikokvioiden luomisessa, jotka tunnetaan nimellä "bols". Kathak-tanssijat käyttävät erilaisia kanseja, joista jokaisella on oma jalkatyönsä ja rytmisensä, kuten Teentala, Ektala ja Jhaptaal.
Vastaavasti Bharatanatyam, klassinen tanssimuoto Etelä-Intiasta, chhand ilmaistaan "adavus" (tanssin perusyksiköt) ja "jathis" (jalkatyökuviot). Bharatanatyam-tanssijat esittävät adavus- ja jathis-sekvenssejä eri aikajaksoissa luoden monimutkaisia rytmisiä kuvioita ja osoittaen tarkkuuttaan ja hallintaansa.
Chhand sisältää myös käsitteen "laya" tai tempo. Tanssijat voivat vaihdella rytmisikkojen nopeutta ja voimakkuutta luodakseen tanssiin erilaisia tehosteita ja tunnelmia. Nopeampi laya luo kiireen ja jännityksen tunteen, kun taas hitaampi laya voi välittää tyyneyttä tai mietiskelyä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että chhand klassisessa tanssissa viittaa rytmiin kuvioihin, jalkatyöskentelyihin ja aikajaksoihin, jotka muodostavat tanssin perustan. Se on olennainen osa klassista tanssitekniikkaa, joka lisää esitykseen rakennetta, dynaamisuutta ja esteettistä kauneutta.