Tyypillinen neliosainen rakenne, joka on erityisen suosittu romanttisissa sinfonioissa, sisältää:
1. Ensimmäinen liike: Allegro, usein sonaatti-allegro-muodossa. Tämä liike on tyypillisesti suuri, dynaaminen ja asettaa pääsävyn koko teokselle.
2. Toinen osa: Adagio tai Andante, usein hidas ja lyyrinen tyyli. Tämä liike tarjoaa kontrastia esittelemällä ilmeikkäitä melodioita, emotionaalista intensiteettiä ja rauhallista tunnelmaa.
3. Kolmas osa: Scherzo tai Menuetti, yleensä elävä ja kontrastinen luonne. Scherzoille on usein ominaista leikkisyys ja rytminen energia, kun taas menueteissa on siro ja kohteliaampi tunnelma.
4. Neljäs osa: Finaali, usein nopeatempoisessa ja pirteässä tunnelmassa. Tämä päätösosa saattaa usein sävellyksen voimakkaaseen ja voitokkaaseen päätökseen, toisinaan toistaen teemoja aikaisemmista osista.
Vaikka neliosainen rakenne oli yleinen romantiikan aikana, säveltäjät tutkivat myös muunnelmia ja vaihtoehtoja. Joissakin romanttisissa sävellyksessä voi olla enemmän tai vähemmän liikkeitä, niissä voi olla muita muodollisia rakenteita, kuten sonaatti-rondo, tai lisäosia, kuten hitaita johdantoja, ohjelmallisia osia tai interpoloituja liikkeitä.