Muokatessaan kirjallista teosta teatteriin näytelmäkirjailijan tai sovittajan on tehtävä päätöksiä siitä, miten tarina, hahmot ja teemat esitetään alkuperäiselle uskollisesti ja näyttävästi vaikuttavalla tavalla. Tämä voi sisältää tarinan tiivistämistä, hahmojen leikkaamista tai yhdistämistä sekä aikajanan tai asetusten muuttamista. Näytelmäkirjailijan on myös pohdittava, miten alkuperäisteoksen kieli ja kuvasto voidaan kääntää visuaaliseksi ja performatiiviseksi välineeksi ja kuinka luoda dramaattinen kaari, joka kiinnostaa ja viihdyttää yleisöä.
Teatterisopeutuminen voi olla monimutkainen ja haastava prosessi, mutta se voi olla myös palkitseva prosessi. Alkuperäistä teosta huolellisesti harkiten ja näyttämön ainutlaatuisiin vaatimuksiin mukauttamalla näytelmäkirjailijat voivat luoda voimakkaita ja liikuttavia teatterielämyksiä, jotka herättävät kirjallisuuden henkiin uudella ja dynaamisella tavalla.
Joitakin kuuluisia esimerkkejä teatterisovituksista ovat:
* William Shakespearen näytelmät, joista monet perustuvat historiallisiin tapahtumiin tai aikaisempiin kirjallisuusteoksiin.
* Arthur Millerin sovitus Henrik Ibsenin näytelmästä "Nukketalo".
* Tennessee Williamsin sovitus Carson McCullersin romaanista "The Heart is a Lonely Hunter".
* Tony Kushnerin sovitus Tony Kushnerin romaanista "Angels in America".
* Margaret Edsonin sovitus näytelmästään "Wit".