2. Salamurha jalo tekona: Caesarin salamurhaa pidetään usein jalona tekona tai välttämättömänä uhrauksena Rooman tasavaltalaisten ihanteiden säilyttämiseksi. Shakespeare esittää kuitenkin useita näkökulmia ja motiiveja salaliiton takana, mukaan lukien henkilökohtainen kunnianhimo ja poliittinen kilpailu. Tämä monimutkaisuus haastaa teon suoraviivaisen tulkinnan puhtaasti sankarillisena.
3. Antonyn hautajaispuhe: Mark Antonyn kuuluisa puhe Caesarin hautajaisissa on suuren retorisen voiman hetki. Silti se voidaan tulkita väärin aidoksi surun tai sympatian ilmaisuksi Caesaria kohtaan. Antonyn puhe on itse asiassa huolellisesti muotoiltu väkijoukon tunteiden manipulointi, jonka tarkoituksena on kääntää ne salaliittolaisia vastaan.
4. Ennustajan rooli: Ennustajan hahmo esiintyy lyhyesti näytelmässä varoittamaan Caesaria "Maaliskuun ideoista". Jotkut tulkinnat korostavat kohtuuttomasti ennustajan ennustusta ja pitävät häntä yliluonnollisena agenttina, joka ennustaa tulevaisuuden ehdottomalla varmuudella. Shakespeare jättää kuitenkin tilaa erilaisille tulkinnoille, sillä muiden hahmojen teoilla ja valinnoilla on edelleen merkittävä rooli tapahtumien muovaamisessa.
5. Caesarin kunnianhimo: Caesarin tavoitteet ja motivaatiot eivät aina ole yksiselitteisiä. Jotkut tulkinnat kuvaavat häntä vallanhimoisena tyrannina, kun taas toiset näkevät hänet visionäärinä, joka pyrkii uudistamaan ja vahvistamaan Rooman valtakuntaa. Shakespearen esitys Caesarin hahmosta mahdollistaa joukon vivahteikkaan näkökulmia.
6. Enteiden merkitys: Näytelmässä on useita pahaenteisiä merkkejä ja merkkejä, kuten aaveen ilmestyminen, leijonien ulvominen kaduilla ja Cascan löytö kuihtuneesta käsivarresta. Jotkut katsojat saattavat pitää näitä yliluonnollisia tapahtumia liian tärkeänä, mikä viittaa suoraan syy-seuraussuhteeseen seuraaviin traagisiin tapahtumiin. Näytelmän useat syy-seurauskerrokset vastustavat kuitenkin tällaisia yksinkertaisia tulkintoja.
7. Kohtalon ja vapaan tahdon rooli: Julius Caesar herättää kysymyksiä kohtalon ja vapaan tahdon vuorovaikutuksesta ihmisen toimien ja tulosten muovaamisessa. Vaikka tietyt tapaukset vaikuttavat ulkoisten voimien vaikutuksesta, näytelmä korostaa myös yksilöiden tekemiä valintoja. Näiden voimien välinen jännitys on edelleen ratkaisematta, mikä jättää tilaa erilaisille tulkinnoille.
Nämä väärintulkinnat johtuvat usein halusta yksinkertaistaa monimutkaisia hahmoja, motiiveja ja tapahtumia selkeiksi luokiksi tai kertomuksiksi. Kuitenkin Shakespearen kuvaus ihmisluonnosta ja vallan monimutkaisuudesta, kunnianhimosta ja poliittisesta juonittelusta uhmaa helppoja vastauksia ja kutsuu jatkuvaan kriittiseen sitoutumiseen näytelmän teemoihin ja ideoihin.