Draaman asento on tapa, jolla näyttelijä pitää kehoaan. Sitä voidaan käyttää välittämään tunteita, luonnetta ja aikomuksia. Esimerkiksi kumartunut asento voi viitata ujoisuuteen tai epävarmuuteen, kun taas suora, itsevarma asento voi viitata vahvuuteen tai auktoriteettiin. Asentoa voidaan käyttää myös visuaalisen kiinnostuksen herättämiseen ja yleisön huomion kiinnittämiseen tiettyyn hahmoon tai esineeseen.
Esimerkkejä asennosta draamassa
- Vihastunut hahmo saattaa seisoa nyrkkiin puristuksissa ja hartiat koukussa.
- Hahmo, joka tuntee olonsa itsevarmaksi, voi seistä hartiat taaksepäin ja pää pystyssä.
- Hahmo, joka tuntee olonsa surulliseksi, saattaa jämähtää ja ripustaa päänsä.
Asentoa voidaan käyttää myös tunnelman luomiseen tai tietyn tunnelman välittämiseen.
- Esimerkiksi tumma ja synkkä ympäristö voidaan luoda käyttämällä valaistusta, rekvisiittaa ja näyttelijöiden asentoja, jotka viittaavat pelkoon tai levottomuuteen.
- Kirkas ja iloinen ympäristö voidaan luoda käyttämällä valaistusta, rekvisiittaa ja näyttelijöiden asentoja, jotka viittaavat onnellisuuteen tai jännitykseen.
Ryhti on tärkeä työkalu, jota näyttelijät voivat käyttää luodessaan uskottavia ja mieleenpainuvia hahmoja. Huolellisesti ohjaamalla asentoaan näyttelijät voivat välittää runsaasti tietoa hahmoistaan sanomatta sanaakaan.