1. Tehonhalu: Macbethin päätös tappaa Duncan johtuu ensisijaisesti hänen vallanhalustastaan. Hänet houkuttelevat noitien ennustukset ja hän näkee Duncanin kuoleman tienä tulla kuninkaaksi. Tämä teko paljastaa Macbethin kunnianhimoisen luonteen ja hänen halukkuutensa tehdä ilkeitä tekoja saavuttaakseen tavoitteensa.
2. Käännepiste: Duncanin murha merkitsee käännekohtaa näytelmässä ja Macbethin hahmossa. Se käynnistää tapahtumaketjun, joka johtaa hänen kaatumiseensa. Murhan jälkeen Macbeth muuttuu yhä vainoharhaisemmaksi, syyllistyneemmäksi ja rikoksiensa kuluttamaksi.
3. Moraalinen laskeutuminen: Duncanin tappaminen on keskeinen hetki, joka merkitsee Macbethin moraalista laskemista. Hän ylittää moraalisen rajan tekemällä murhan, joka johtaa hänet synkälle ja tuhoiselle tielle. Hänen tekojensa syyllisyys ja psykologiset seuraukset ahdistavat häntä koko näytelmän ajan.
4. Syyttömyyden menetys: Macbethin teko tappaa Duncan edustaa hänen viattomuutensa ja ihmisyytensä menettämistä. Hänestä tulee herkkä väkivallalle, ja hänen moraalinen kompassinsa vääristyy. Tämä muutos korostaa vallan ja kunnianhimon korruptoivaa vaikutusta.
5. Dramaattinen jännitys: Duncanin murha luo näytelmään dramaattista jännitystä ja jännitystä. Se jättää yleisön miettimään, mitä seurauksia Macbethin teoista seuraa ja kuinka hänen hahmonsa kehittyy tarinan edetessä.
Kaiken kaikkiaan kuningas Duncanin tappaminen on merkittävä, koska se käynnistää näytelmän traagiset tapahtumat, paljastaa Macbethin hahmon puutteet ja johtaa hänet moraalisen rappeutumisen ja lopulta tuhon matkalle.