1. Moraalinen monimutkaisuus: Sankarissa tulee olla sekoitus hyviä ja huonoja piirteitä, jotta ne olisivat samankaltaisia yleisölle. Heidän tulee kyetä tekemään hyveellisiä päätöksiä, mutta myös herkkiä puutteille ja heikkouksille.
2. Sosiaalinen merkitys: Sankarin kamppailujen ja matkan tulee heijastaa laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja resonoida nykymaailman kanssa. Heidän ahdinkonsa pitäisi tarjota näkemyksiä ihmisten tilasta ja haasteista, joita yksilöt kohtaavat monimutkaisessa yhteiskunnassa.
3. Empatia: Yleisön tulee pystyä tuntemaan empatiaa päähenkilöä kohtaan, ymmärtämään hänen motiivinsa ja halunsa, vaikka heidän valinnansa johtavat traagisiin seurauksiin.
4. Universaalisuus: Sankarin tarinan tulee ylittää kulttuuriset ja maantieteelliset rajat ja puhua perustavanlaatuisista inhimillisistä kokemuksista. Näytelmässä käsiteltyjen teemojen tulee resonoida yleisön taustasta tai olosuhteista riippumatta.
5. Traaginen virhe: Sankarin matkan tulisi lopulta huipentua tietyn puutteen tai luonteenpiirteen aiheuttamaan romahtamiseen. Tämän virheen tulee olla olennainen osa sankarin luontoa, ei pelkkä ulkoinen seikka, ja sen pitäisi johtaa yleisön voimakkaaseen katarsiin.
6. Kohtalon tai väistämättömyyden tunne: Näytelmän tulee viitata hienovaraisesti siihen, että sankari on tuomittu epäonnistumaan, huolimatta hänen parhaista yrityksistään ja jaloista aikeistaan. Kohtalon tai väistämättömyyden tunne lisää traagista vaikutusta ja vahvistaa yleisön emotionaalista yhteyttä päähenkilöön.
7. Sankarilliset ominaisuudet: Puutteistaan ja heikkouksistaan huolimatta traagisella sankarilla tulisi olla ihailtavia ominaisuuksia, jotka herättävät yleisön ihailua. Heidän kamppailunsa tulisi paljastaa syvä moraalin, rohkeuden ja sitkeyden tunne jopa valtavien vastoinkäymisten edessä.
8. Relevanssi nykyaiheisiin: Traagisen sankarin matkan tulee heijastaa nykymaailman huolet, ahdistukset ja pyrkimykset. Esittelemällä vivahteikkaasti kiireellisiä sosiaalisia tai psykologisia kysymyksiä, näytelmä voi herättää yleisön keskuudessa tärkeitä keskusteluja ja itsereflektiota.
9. Katarsisi ja emotionaalinen vaikutus: Näytelmän tulee päättyä voimakkaaseen emotionaaliseen vapautukseen tai katarsiin, jossa yleisö kokee syvän säälin ja pelon tunteen, kuten Aristoteles ehdotti. Traagisen sankarin romahtamisen pitäisi herättää empatiaa ja itsetutkiskelua, jolloin yleisö saa uuden ymmärryksen ihmisluonnosta ja elämän monimutkaisuudesta.
Yhdistämällä nämä elementit Arthur Miller uskoi, että modernit näytelmäkirjailijat voisivat luoda traagisia sankareita, jotka resonoivat syvästi nykyyleisön keskuudessa ja tarjoavat ajatuksia herättävän ja emotionaalisesti mukaansatempaavan teatterikokemuksen.