1. Dramaattinen ironia:
- Yleisö tietää, että Romeo on Montague, kun taas Julia uskoo hänen olevan Montague. Tämä tiedon ero saa aikaan dramaattista ironiaa, kun yleisö ennakoi rakkautensa mahdollisia seurauksia.
2. Tilanneironia:
- Romeo ja Julia rakastuvat Capulet-juhlissa, joka on perheen järjestämä juhla, jonka kanssa Romeon perhe riitelee. Ajatus rakkauden kukoistamisesta riidan keskellä korostaa tilanteen ironiaa.
3. Suullinen ironia:
- Kun Romeo piileskelee parvekkeen alla ja Julia sanoo:"Oi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo?" hän ilmaisee suruaan siitä tosiasiasta, että hän on Montague. Romeo kuitenkin tulkitsee tämän kysymykseksi ja vastaa "Olen oma itseni". Tämä väärinkäsitys luo sanallista ironiaa.
4. Naamioitu identiteettiironia:
- Romeo osallistuu Capulet-juhliin aluksi valepuvussa, jolloin hän voi seurustella vapaasti Capulet-perheen kanssa. Ironia on siinä, että hän yrittää salata henkilöllisyytensä ja samalla rakastua syvästi perheenjäseneen, jota hänen oletetaan välttävän.
5. Kohtalo ja ennustettavuus Ironia:
- Sairaanhoitaja tietämättään auttaa saattamaan Romeo ja Julia yhteen, huolimatta siitä, että hän on Julian uskottu ja hänen oletetaan auttavan Juliaa hänen suunnitellussa avioliitossa Pariisin kanssa. Tämä korostaa kohtalon kieroa ja ironiaa sairaanhoitajan toiminnasta, joka vahingossa myötävaikutti rakastajien liittoon.
6. Rakkaus konfliktin ironiassa:
- Romeon ja Julian rakkaus kukoistaa perheiden välisen jatkuvan konfliktin keskellä, mikä lisää heidän tilanteensa ironiaa. Heidän molemminpuolinen vetovoimansa lisää kerroksen monimutkaisuutta ja ironiaa perheiden riitaan.
Nämä ironiset tapaukset lisäävät näytelmän dramaattista jännitystä ja lisäävät syvyyttä tarinaan kahdesta tähtien rististä rakastavasta, jotka joutuvat vetäytymään yhteen perheiden kilpailun aiheuttamista esteistä huolimatta.