1. Viihde:
Näytelmät tarjosivat Lontoon asukkaiden ensisijaisen viihteen lähteen. He tarjosivat pakopaikan arjen rutiineista ja kaupunkielämän vaikeuksista. Teatterit olivat suosittuja paikkoja, joissa ihmiset eri yhteiskuntaluokista saattoivat kokoontua nauttimaan yhteisestä kokemuksesta.
2. Kulttuuri-ilmaisu:
Näytelmät heijastivat aikansa kulttuurisia arvoja, uskomuksia ja tapoja. He tutkivat sellaisia teemoja kuin rakkaus, pettäminen, kosto ja sosiaalinen hierarkia, mikä antoi yleisölle mahdollisuuden osallistua näihin ideoihin ja pohtia niitä.
3. Yhteiskunnallinen kommentti:
Näytelmäkirjailijat käyttivät teoksiaan usein kommentoimaan sosiaalisia kysymyksiä ja epäoikeudenmukaisuutta. He haastoivat yhteiskunnallisia normeja, kritisoivat poliittisia johtajia ja puolustivat muutosta. Näytelmät tarjosivat foorumin keskusteluille ja keskusteluille tärkeistä yhteiskuntaa muovistavista asioista.
4. Poliittinen propaganda:
Poliittisten myllerrysten aikana näytelmiä käytettiin toisinaan propagandan välineenä. Näytelmäkirjailijat voivat vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja edistää tiettyjä poliittisia tavoitteita esittämällä näkemyksensä lavalla.
5. Koulutus ja oppiminen:
Näytelmät toimivat myös opetusvälineenä. He esittivät historiallisia tapahtumia, moraalisia opetuksia ja filosofisia käsitteitä mukaansatempaavalla ja mieleenpainuvalla tavalla. Yleisö sai tutustua erilaisiin kulttuureihin, historiaan ja kirjallisuuteen katsomalla näytelmiä.
6. Taloudelliset vaikutukset:
Teatteriteollisuus vaikutti Lontoon talouteen tarjoten työpaikkoja näyttelijöille, näytelmäkirjoittajille, muusikoille ja muille teatterituotantoon osallistuville ammattilaisille. Itse teattereista tuli maamerkkejä, jotka houkuttelivat kävijöitä ja tuottivat tuloja.
7. Sosiaalinen sitoutuminen ja yhteisöllisyys:
Näytelmiin osallistuminen oli sosiaalista toimintaa, joka toi ihmiset yhteen. Eri yhteiskunnan segmentit, aatelisista tavallisiin, voisivat jakaa tunteita ja kokemuksia esitysten aikana, mikä edistää yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
8. Innovaatio ja luovuus:
Elisabetin aikakausi oli suuren luovuuden ja innovaation aikaa teatterissa. Näytelmäkirjailijat, kuten William Shakespeare, Christopher Marlowe ja Ben Jonson, kokeilivat uusia dramaattisia tekniikoita, hahmojen kehitystä ja runollista kieltä. Heidän teoksensa inspiroivat ja viihdyttävät yleisöä jättäen samalla pysyvän vaikutuksen kirjallisuuteen ja teatteriin.
Kaiken kaikkiaan näytelmillä oli suuri merkitys Lontoon asukkaille 1500- ja 1600-luvuilla. Ne eivät ainoastaan tarjonneet viihdettä, vaan toimivat myös keinona kulttuurin ilmaisulle, sosiaaliselle kommentille, koulutukselle ja yhteisön rakentamiselle, muovaamalla kaupungin sosiaalista ja kulttuurista kudosta.