1. Pelko asemansa menettämisestä :Parris on syvästi huolissaan asemansa säilyttämisestä paikallisministerinä ja siihen liittyvästä kunnioituksesta ja vallasta. Hän on huolissaan menettävänsä vaikutusvaltansa, auktoriteettinsa ja taloudellisen turvansa, jos hän ei pysty säilyttämään kaupungin tottelevaisuutta ja puritaanisten uskomusten mukaisuutta.
2. Henkilökohtaiset kostot :Parrisilla on henkilökohtaisia konflikteja joidenkin yhteisön jäsenten, mukaan lukien John Proctorin, kanssa. Nämä konfliktit johtuvat sellaisista asioista kuin maakiistat ja erimielisyydet uskonnollisista käytännöistä. Vahvistaakseen asemaansa ja hakeakseen kostoa Parris käyttää noituussyytöksiä keinona rankaista ja heikentää vastustajiaan.
3. Turvallisuus ja syyllisyys :Parris tuntee olonsa epävarmaksi roolistaan ja kyvystään hallita yhteisöä. Hän tuntee myös syyllisyyttä tyttärensä Abigailin sekaantumisesta noituuteen ja hänen suhteeseensa John Proctorin kanssa. Tämä syyllisyys ja epävarmuus on saattanut myötävaikuttaa hänen vainoharhaisuuteen ja valmiuteen nähdä pahuutta ja poikkeavuutta muissa.
4. Uskonnollinen into :Parrisin puritaaniset uskomukset ja hänen innokas pyrkimys uskonnolliseen puhtauteen saavat hänet olemaan erityisen herkkä kaikille yhteisön moraalista järjestystä koituville uhille. Hän aidosti uskoo, että noituus on todellinen ja vaarallinen ilmiö, joka on kitkettävä.
5. Halloituksen menettäminen :Kun noitaoikeudenkäynnit etenevät ja eskaloituvat hänen alkuperäisten aikomustensa yli, Parris huomaa menettävänsä yhä enemmän tilanteen hallinnan. Häntä repeilee halu ylläpitää järjestystä ja huoli siitä, että hän joutuu mahdollisesti itsetuhoiseen syytösten verkkoon.
Parrisin ongelmista tulee katalysaattori näytelmän keskeiselle konfliktille ja Salemissa tapahtuville traagisille tapahtumille. Hänen toimintansa ovat esimerkki valvomattoman auktoriteetin, uskonnollisen ääriliikkeiden vaaroista sekä pelon ja epäluulon tuhoisista vaikutuksista yhteisössä.