Tässä nimenomaisessa kohtauksessa Hamlet löytää Claudiuksen yksinäisenä ja haavoittuvana, mutta päättää olla tappamatta häntä sillä hetkellä, koska hänen mielestään olisi väärin tehdä niin hänen rukoillessaan. Hamlet väittää, että jos hän tappaa Claudiuksen rukoillessaan, Claudiuksen sielu menisi suoraan taivaaseen ja Hamlet olisi yhtä syyllinen syntiin kuin Claudiuskin. Sen sijaan Hamlet päättää odottaa hetken, jolloin Claudius ei ole rukouksessa, jotta hän voi varmistaa, että Claudiuksen sielu joutuu helvettiin, minne hän kuuluu.