Oliko hulluus teeskenneltyä vai aitoa?

Oliko hulluus teeskenneltyä vai aito, käytiin paljon keskustelua Elisabetin aikakaudella. Jotkut uskoivat, että hulluutta voitiin teeskennellä henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi, kun taas toiset uskoivat, että se oli aina todellinen sairaus. On olemassa todisteita väitteen molemmille puolille.

Toisaalta on monia tapauksia, joissa ihmisiä syytetään hulluuden teeskentelystä rangaistuksen pakoon tai sympatian saamiseksi. Esimerkiksi vuonna 1593 John Darrell -nimistä miestä syytettiin hulluuden teeskennyksestä välttääkseen teloituksen maanpetoksesta. Darrell väitti, että hän oli paholaisen riivaama, ja hän käyttäytyi oudolla ja arvaamattomalla tavalla. Oikeus kuitenkin totesi hänet lopulta syylliseksi ja hänet teloitettiin.

Toisaalta on myös todisteita siitä, että hulluus oli usein todellinen sairaus. Esimerkiksi vuonna 1621 mies nimeltä Robert Burton julkaisi kirjan nimeltä Melankolian anatomia, jossa kuvattiin hulluuden eri syitä ja oireita. Burton väitti, että hulluus oli vakava sairaus, joka voi johtua useista tekijöistä, mukaan lukien fyysinen sairaus, henkinen trauma ja perinnölliset tekijät.

Keskustelu siitä, oliko hulluus teeskenneltyä vai aito, oli monimutkainen, eikä siihen ole helppoa vastausta. On todennäköistä, että Elisabetin aikakaudella oli sekä teeskenneltyä että aitoa hulluutta.