1. Profetia ja kohtalo :Näytelmä alkaa ennustuksella, että Oidipus tappaa isänsä ja menee naimisiin äitinsä kanssa. Huolimatta pyrkimyksistä välttää sitä, Oidipus toteuttaa tietämättään profetian ja käynnistää näin näytelmän traagiset tapahtumat. Ajatus kohtalosta ja yksilöiden avuttomuudesta ennalta määrättyä kohtaloa vastaan muodostaa tragedian keskeisen teeman.
2. Tietämättömyys ja itsensä löytäminen :Oidipus pyrkiessään paljastamaan totuuden kuningas Laiuksen murhasta paljastaa tietämättään oman menneisyytensä ja sukunsa. Paljastus hänen insestisestä suhteestaan äitiinsä Jocastaan ja hänen tietämättään suorittamansa itsemurha luo Oidipukselle kauhun ja epätoivon tunteen.
3. Traaginen virhe (Hamartia) :Oidipuksen traaginen virhe piilee hänen liiallisessa ylpeydessä, itsepäisyydessä ja halussa tietää totuus, vaikka se johtaisi hänen kukistumiseensa. Hänen järkkymätön päättäväisyytensä paljastaa totuus ja hänen epäonnistumisensa noudattaa Tiresiasin ja muiden varoituksia vaikuttavat hänen traagiseen kohtaloonsa.
4. Anagnorisis (tunnistus) :Oidipuksen asteittainen oivaltaminen väärinteoistaan ja vajoaminen epätoivoon, kun hän löytää totuuden, merkitsee näytelmän avainhetkeä. Hänen tekojensa ja niiden seurausten tunnistaminen johtaa voimakkaaseen emotionaaliseen kärsimykseen ja ahdistukseen.
5. Katarsis :Yleisö kokee katarsisin tunteen, kun he todistavat Oidipuksen emotionaalista romahtamista ja hänen kärsimyksiään. Tämä emotionaalinen vapautuminen antaa katsojalle mahdollisuuden pohtia teemoja inhimillisestä heikkoudesta, kohtalon arvaamattomista voimista ja tekojensa seurauksista.