* Juoni (mythos):Juonen tulee olla hyvin jäsennelty ja mukaansatempaava, selkeä alku, keskikohta ja loppu. Sen tulee olla myös moraalisesti opettavaista ja herättää yleisössä säälin ja pelon tunteita.
* Luonne (eetos):Hahmojen tulee olla hyvin kehittyneitä ja samanhenkisiä, ja niillä on selkeät motivaatiot ja puutteet. Heidän tulee myös olla johdonmukaisia koko näytelmän ajan ja puhua tavalla, joka sopii heidän asemaansa ja tilanteeseensa.
* Ajatus (dianoia):Näytelmän tulee sisältää oivaltavia ajatuksia ja ideoita selkeällä ja ytimekkäällä kielellä ilmaistuna. Dialogin tulee liittyä juonen ja hahmojen kannalta ja auttaa kehittämään näytelmän teemoja.
* Sanakirja (lexis):Näytelmässä käytettävän kielen tulee olla teoksen genren ja tyylin mukainen ja sen tulee olla selkeää ja helposti ymmärrettävää. Näytelmäkirjailijan tulee käyttää erilaisia retorisia välineitä luodakseen elävän ja mieleenpainuvan tekstin.
* Näytelmä (opsis):Näytelmän visuaalisia elementtejä, kuten maisemia, pukuja ja valaistusta, tulee käyttää näytelmän juonen, hahmojen ja teemojen parantamiseen. Aristoteles piti spektaakkelia tragedian vähiten tärkeänä elementtinä.
* Laulu (melot):Näytelmän musiikillisia elementtejä, kuten lauluja, kertosäkeitä ja tansseja, tulee käyttää tunnelman luomiseen ja yleisön tunteiden kohoamiseen.