Sanan "emäntä" käyttö tässä yhteydessä kuvastaa näytelmän kirjoittamisajan sosiaalisia ja kulttuurisia normeja. Elisabetin aikaisessa Englannissa oli tavallista, että miehillä oli rakastajatar, eikä tätä pidetty erityisen skandaalina. Näiden suhteiden pitäminen salassa oli kuitenkin tärkeää, koska ne voivat vahingoittaa sekä miehen että naisen mainetta.
Näytelmässä Romeon ja Rosalinen suhde on Romeolle suuren tuskan lähde. Hän on ihastunut Rosalineen, mutta tämä ei ole kiinnostunut hänestä. Tämä onneton rakkaus saa Romeon masentumaan ja itsemurhaan.
Pariisin ja Julian suhde on myös konfliktien lähde. Paris on varakas ja voimakas aatelismies, joka on kihlattu Julian kanssa. Juliet ei kuitenkaan rakasta Parisia, ja hän on valmis menemään hänen kanssaan naimisiin vain, koska hän uskoo, että tämä on hänen isänsä haluavan.
Sanan "emäntä" käyttö Romeossa ja Juliassa korostaa rakkauden ja ihmissuhteiden monimutkaista ja usein ristiriitaista luonnetta. Se heijastaa myös näytelmän kirjoittamisajan sosiaalisia ja kulttuurisia normeja.