Draaman yhteydessä "rakentaminen" viittaa intensiteetin, jännityksen tai tunnevaikutuksen asteittaiseen lisääntymiseen näytelmässä tai esityksessä. Se on prosessi, jossa kehitetään ja eskaloidaan konfliktia, jännitystä tai tunnepanoksia kohtauksen, näytöksen tai koko näytelmän aikana.
Näin "rakentamisen" käsite toimii draamassa:
1. Esittely: Rakentaminen alkaa näytelmän asetuksella, jossa esitellään hahmot, asetus ja alkuristiriidat. Tämä on perusta, jolle rakennus rakennetaan.
2. Nouseva toiminta: Näytelmän edetessä rakentaminen voimistuu, kun hahmojen kohtaamat konfliktit tai haasteet monimutkaistuvat ja lisääntyvät. Juoni tiivistyy ja yleisön kiinnostus ja odotus kasvavat.
3. Kriisi tai käännekohta: Näytelmän keskeisellä hetkellä rakentaminen saavuttaa huippunsa kriisin tai käännekohdan myötä. Tämä on hetki, jolloin päähenkilön matka saavuttaa ratkaisevan käänteen, johon liittyy usein vaikeita valintoja tai odottamattomia tapahtumia.
4. Hiippukohta: Huipentuma on näytelmän korkeimman emotionaalisen intensiteetin ja jännityksen kohta. Se on rakentamisen huipentuma, jossa konfliktit saavuttavat huippunsa ja yleisö kokee voimakkaimman tunnereaktion.
5. Kaatuva toiminta: Huipentuma-ajan jälkeen on asteittaisen ratkaisun jakso. Jännitys alkaa haihtua huipentumahetken jälkimainingeissa, ja näytelmä etenee kohti loppuaan.
6. Resoluutio tai lopetus: Rakentamisen viimeinen vaihe on ratkaisu, jossa näytelmän ristiriidat ratkaistaan ja tarina päätyy loppuun. Yleisön tunteet tuodaan sulkeutumisen tunteeseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että sisäänrakennettu draama viittaa intensiteetin, jännityksen ja emotionaalisen vaikutuksen asteittaiseen lisääntymiseen näytelmän aikana. Se on konfliktien ja emotionaalisten panosten rakentamisprosessi, joka johtaa tarinan huipentumiseen ja lopulta ratkaisuun.