Suru ja melankolia :Hamletin isä, kuningas Hamlet, on äskettäin kuollut, ja Hamlet suree syvästi menetystään. Tämä syvä suru saa hänet pohtimaan elämän turhuutta ja halua lopettaa kärsimyksensä.
Pettymys maailmaan :Hamlet pettyy maailmaan, jossa hän elää. Hän huomaa korruption, petoksen ja moraalisen epäselvyyden perheensä ja tanskalaisen tuomioistuimen sisällä. Tämä pettymys saa hänet kyseenalaistamaan oman paikkansa ja tarkoituksensa maailmassa, jonka hän pitää korruptoituneena.
Moraalinen dilemma :Hamlet on moraalisen dilemman edessä kostaa isänsä murha. Hänen isänsä haamu vaatii kostoa, mutta Hamlet kamppailee toisen elämän riistojen moraalisten seurausten kanssa. Tämä sisäinen konflikti voi johtaa syyllisyyden, häpeän ja itseinhoon, mikä edistää hänen itsemurha-ajatuksiaan.
Eksistentiaalinen kriisi :Hamletin itsemurha-ajattelu kietoutuu hänen eksistentiaaliseen elämän ja kuoleman kyseenalaistamiseen. Hän filosofoi olemassaolon luonteesta, tuonpuoleisesta elämästä ja mahdollisuudesta saada ikuinen lepo vapautuksena maallisista kärsimyksistä.
On tärkeää huomata, että Hamletin itsemurha-ajatukset eivät johdu pelkästään yhdestä erityisestä tekijästä, vaan pikemminkin useiden erilaisten sisäisten ja ulkoisten konfliktien yhdistelmästä, jotka valtaavat hänet. Koko näytelmän ajan hän pohtii itsemurhaa pakona tuskastaan, mutta lopulta hän ei pysty ottamaan itseään vastaan.