1. Shokki ja epäusko: Aluksi ihmiset voivat kokea shokin tunteen ja heidän on vaikea uskoa, että joku heidän tuntemansa on kuollut. He voivat kyseenalaistaa uutiset ja pyytää vahvistusta.
2. Surullisuus ja suru: Kun todellisuus vajoaa sisään, suru ja suru käyvät ilmi. Ihmiset voivat itkeä, tuntea raskauden tunnetta rinnassa tai kokea tyhjyyden tunnetta.
3. Viha ja turhautuminen: Jotkut ihmiset voivat tuntea itsensä vihaisiksi tai turhautuneiksi menetyksestä. He saattavat kyseenalaistaa, miksi niin tapahtui, syyttää itseään tai muita tai tuntea katkeruutta vainajaa kohtaan.
4. Syyllisyys ja katuminen: Selviytyjät saattavat kokea syyllisyyttä menneistä konflikteista tai asioista, joita he toivoivat tekevänsä toisin suhteessaan vainajaan.
5. Sekaannus ja desorientaatio: Uutiset kuolemasta voivat häiritä ihmisen todellisuudentajua ja rutiineja. He saattavat tuntea olonsa hämmentyneeksi, sekavaksi eivätkä pysty keskittymään.
6. Fyysiset reaktiot: Jotkut henkilöt voivat kokea fyysisiä reaktioita, kuten ruokahalun muutoksia, unirytmiä tai fyysistä heikkoutta.
7. Emotionaalinen turtuminen: Joissakin tapauksissa ihmiset voivat aluksi tuntea itsensä emotionaalisesti tunnottomiksi tai irti. Tämä voi olla puolustusmekanismi suojella itseään surun tuskalta.
8. Muistot ja muistelmat: Positiivisten kokemusten ja tarinoiden muistaminen vainajasta voi olla tapa käsitellä surua ja löytää lohtua.
9. Tuen hakeminen: Ihmiset voivat ottaa yhteyttä ystäviin, perheeseen tai tukiverkostoihin saadakseen emotionaalista lohtua ja apua tänä vaikeana aikana.
10. Selviytymismekanismit: Eri yksilöt käyttävät erilaisia selviytymismekanismeja käsitelläkseen menetystä. Näitä voivat olla tunteistaan puhuminen, päiväkirjan pitäminen, luovaan toimintaan osallistuminen tai ammatillisen neuvonnan hakeminen.
On tärkeää muistaa, että jokainen kokee surun eri tavalla, eikä ole oikeaa tai väärää tapaa reagoida kuolemanuutisiin. Jokainen ihminen tarvitsee aikaa ja tukea käsitelläkseen tunteitaan ja sopeutuakseen menetykseen.