1. Luonteen puutteet ja toiveet: Shakespeare kuvasi usein hahmoja, joilla oli monimutkaisia puutteita, haluja ja motivaatioita, jotka olivat ristiriidassa muiden hahmojen tai yhteiskunnallisten odotusten kanssa. Nämä sisäiset konfliktit ja kilpailut lisäsivät vuorovaikutukseen syvyyttä ja ruokkivat dramaattista jännitystä.
2. Rakkauskolmiot ja mustasukkaisuus: Shakespeare sisällytti juoniinsa usein rakkauskolmioita ja mustasukkaisuutta. Siitä seurannut kilpailu, väärinkäsitykset ja petokset loivat emotionaalisia konflikteja, jotka lisäsivät draamaa.
3. Poliittiset juonittelut ja valtataistelut: Valtadynamiikka ja poliittinen ohjailu olivat toistuvia teemoja Shakespearen näytelmissä. Taistelu vallasta, kunnianhimon jano ja pettämisen seuraukset lisäsivät konflikteja ja jännitystä.
4. Ulkoiset esteet ja vastoinkäymiset: Shakespearen hahmot kohtasivat usein ulkoisia esteitä, kuten yhteiskunnallisia ennakkoluuloja, perherajoitteita tai luonnonkatastrofeja, jotka loivat ylimääräisiä konflikteja ihmisten välisten suhteiden lisäksi.
5. Luokkaerot ja sosiaaliset hierarkiat: Sosiaalinen jakautuminen, luokkaristiriidat ja eri yhteiskuntaryhmien väliset jännitteet tarjosivat Shakespearelle toisen keinon luoda konflikteja ja tarkastella yhteiskunnallisia kysymyksiä.
6. Kostojuonet ja väkivallan kierteet: Kosto oli yleinen teema Shakespearen näytelmissä. Koston tavoittelu, oikeudenmukaisuuden halu ja kostonhimoisten tekojen seuraukset johtivat monimutkaisiin konfliktien ja moraalisten pulmien verkkoihin.
7. Moraaliset ongelmat ja eettiset ristiriidat: Shakespeare esitti hahmoille usein haastavia moraalisia valintoja, jotka asettivat heidän henkilökohtaiset halunsa yhteiskunnallisiin odotuksiin tai heidän omiin periaatteisiinsa. Nämä sisäiset kamppailut lisäsivät konflikteihin syvyyttä ja vivahteita.
8. Väärinkäsitykset ja väärinkäsitykset: Shakespeare käytti usein väärinkäsityksiä, väärinkäsityksiä ja virheellisiä identiteettejä luodakseen konflikteja ja ajaakseen juonen kehitystä.
9. Kohtalo, onni ja sattuma: Shakespeare tutki kohtalon, onnen ja sattuman roolia ihmisten asioissa korostaen, kuinka ulkoiset olosuhteet voivat luoda konflikteja ja vaikuttaa hahmojen toimintaan.
10. Foliohahmot ja vastakohtaiset piirteet: Shakespeare asetti hahmot vastakkaisiin piirteisiin ja motivaatioihin luodakseen dramaattisia kalvoja. Heidän vuorovaikutuksensa korosti eroja, tiivisti ristiriitoja ja toi esiin jokaisen hahmon persoonallisuuden piilotettuja puolia.
Sisällyttämällä nämä elementit taitavasti näytelmiinsä Shakespeare loi monimutkaisia ja pakottavia konflikteja, jotka saivat yleisön mukaan, veivät tarinoita eteenpäin ja tutkivat universaaleja teemoja, tunteita ja inhimillisiä kokemuksia.