Klassisella traagisella sankarilla on seuraavat ominaisuudet:
1. Hamartia (virhe):
Sankarilla on traaginen virhe, joka myötävaikuttaa heidän kaatumiseensa. Se voi olla ylimielisyyttä, liiallista kunnianhimoa, ylpeyttä, röyhkeyttä tai harhaanjohtavaa jaloa tarkoitusta.
2. Hubris (liiallinen ylpeys):
Sankarin ylpeys ja itseluottamus johtavat hänet ylittämään rajoja ja uhmaamaan kohtaloa tai moraalisia periaatteita.
3. Anagnorisis (tunnistus):
Jossain vaiheessa tarinaa sankari kokee itsetietoisuuden hetken ja tunnistaa virheensä tai tekojensa seuraukset.
4. Peripeteia (Onnen kääntyminen):
Sankari kokee äkillisen onnenmuutoksen, usein huippupisteestä alempaan pisteeseen traagisen virheensä vuoksi.
5. Katarsis (puhdistus):
Yleisö tuntee sääliä ja pelkoa nähdessään sankarin kärsimyksen ja romahtamisen, mikä johtaa tunteiden katarsiseen vapautumiseen.
Esimerkkejä klassisista traagisista sankareista:
a) Sophokleen Oidipus Rex (Oidipus kuningas): Oidipus toteuttaa tietämättään profetian tappamalla isänsä ja naimisiin hänen äitinsä kanssa. Hänen traaginen virheensä on hänen liiallinen ylpeytensä ja luottamuksensa älykkyyteensä.
b) William Shakespearen Macbeth: Macbethin kunnianhimo ja vallanhalu saavat hänet tekemään sarjan väkivaltaisia tekoja. Hänen traaginen virheensä on hänen kyvyttömyys hallita halujaan.
c) William Shakespearen Hamlet: Hamletin sisäinen konflikti ja epäröinti ryhtyä toimiin vaikuttavat hänen traagiseen romahdustaan. Hänen traaginen virheensä on hänen liika-ajattelussaan ja päättämättömyytessään.
Modernissa kirjallisuudessa ja popkulttuurissa traagisen sankarin arkkityyppien tutkiminen ja mukauttaminen jatkuu, mikä lisää uusia ulottuvuuksia ja monimutkaisuutta tähän kestävään käsitteeseen.