- petos ja naamiointi :Hamlet tuntee itsensä petetyksi, kun hän saa tietää, että Ophelia, jota hän rakasti ja johon hän luotti, on antanut itseään käyttää pelinappulana Claudiuksen ja Poloniuksen vakoilemassa juonessa. Hän saattaa tuntea, että hän ei ole aito tai rehellinen hänelle.
- Isän kuolema :Hamlet on murheellinen ja vihainen isänsä, kuningas Hamletin äkillisen kuoleman johdosta, ja hän saattaa purkaa osan turhautumisestaan Opheliaan.
- Pettymys rakkauteen :Hamletin maailmankuva on muuttunut kyyniseksi ja pessimistiseksi isänsä kuoleman ja äitinsä uskottomuuden paljastumisen jälkeen. Tämä saattoi saada hänet kyseenalaistamaan Ophelian rakkauden aitouden häntä kohtaan, mikä sai hänet raivoamaan vihasta.
- Hulluutta :Hamletin oletettu hulluus voi myös olla myötävaikuttava tekijä hänen käyttäytymiseensä. Hän voi käyttää vihaa tapana ilmaista sisäistä myllerrystään ja suojella itseään emotionaalisesti.
- Kostonhalu :Hamletin päätavoitteena näytelmässä on kostaa isänsä kuolema tappamalla Claudiuksen. Tämä voimakas huoli kostosta saattaa varjostaa hänen tunteensa Opheliaa kohtaan ja saada hänet näyttämään tunteettomilta tai jopa julmalta häntä kohtaan.
Ophelian oma hauras henkinen tila ja hänen isänsä sekaantuminen heidän suhteeseensa vaikeuttavat tilannetta entisestään, jolloin Hamletin on vaikea ilmaista todellisia tunteitaan häntä kohtaan.