Tästä syystä ei ole selkeää huipentumaa:
* Ei ulkoista konfliktia: Näytelmä keskittyy Crabben sisäisiin kamppailuihin ja hänen heikentyvään henkiseen tilaan. Juoni ei ole suurta ulkoista antagonistia tai konflikteja.
* asteittainen purkautuminen: Näytelmä seuraa Crabben emotionaalista matkaa, kun hän on yhä eristyksissä ja ahdisti menneisyytensä. Näytelmä huipentuu hänen itsemurhaan, mutta tämä on hänen sisäisen myllerryksen asteittainen ja väistämätön tulos.
* epäselvyys: Näytelmä jättää paljon tilaa Crabben motiivien ja hänen epätoivon luonteen suhteen. Tämä epäselvyys poistaa edelleen selkeän huipentumisen tunteen.
Jotkut saattavat kuitenkin väittää, että näytelmän intensiivisin hetki voisi olla kohtaus, jossa Crabbe lopulta päättää tappaa itsensä . Se on syvä epätoivo ja lopullinen hetki, mutta silloinkin se ei ole äkillinen muutos juoni, vaan pikemminkin hänen pitkän ja tuskallisen matkansa huipentuma.
Viime kädessä "Crabben" huipentuma on enemmän päähenkilön kokonaismatkaa ja hänen asteittainen laskeutuminen epätoivoon kuin mikään tietty tapahtuma tai hetki.