1. Jäävuori:
* Ennakoimaton kohtaaminen: Titanicin miehistöä ei ollut valmistettu jäävuorien esiintymiseen Pohjois -Atlantilla huhtikuussa, koska niitä pidettiin vähemmän merkittävänä uhkana kyseisenä kauden aikana.
* Rajoitettu näkyvyys: Yö oli selkeä, mutta täysikuun puute ja sameuden läsnäolo vaikeuttivat jäävuoren havaitsemista kaukaa.
* Nopeus ja suunta: Titanic matkusti suurella nopeudella (noin 22 solmua) ja oli menossa suoraan kohti jäävuorta.
2. Suunnittelu- ja rakennusvirheet:
* Riittämättömät pelastusveneet: Titanic kantoi vain 20 pelastusvenettä, tarpeeksi noin puolelle matkustajistaan. Tämä perustui ajan vanhentuneisiin määräyksiin, joissa ei otettu huomioon laivan kokoa.
* vesitiivis osasto: Vaikka Titanic jaettiin 16 vesitiiviiseen osastoon, laivan pitämiseksi oli vain viisi. Ensimmäiset viisi osastoa tulvivat törmäyksen aikana, mikä teki laivan ulottumattomiksi.
* riittämätön viestintä: Aluksen langattomat operaattorit olivat ylityöllistettyjä ja jäivät varoituksia jäävuorista.
3. Ihmisen virhe ja huono päätöksenteko:
* Vaaran tunnistamatta jättäminen: Miehistö, mukaan lukien etsintä, ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta eikä ryhtynyt nopeaan toimiin.
* Ylivarmuus: Titanicia pidettiin käytännössä upottamattomana, mikä johti miehistön ja matkustajien tyydyttävään asenteeseen.
* koulutuksen ja valmiuden puute: Miehistöä ei ollut koulutettu riittävästi hätätoimenpiteisiin ja pelastusveneiden käyttöön.
* viivästynyt evakuointi: Kapteeni viivästytti hätäsignaalien lähettämistä, ja pelastusveneitä ei ladattu kokonaan ennen lähtöä aluksesta.
4. Muut tekijät:
* Huonot sääolosuhteet: Yö oli kylmä ja veden lämpötila jäätyi.
* rajoitetut pelastustoimet: Ensimmäisen pelastusaluksen saapuminen kesti useita tunteja.
Titanicin uppoaminen on jyrkkä muistutus turvatoimenpiteiden, asianmukaisen koulutuksen ja tyytyväisyyden vaarojen tärkeydestä. Tragedia johti myös merenkulun asetusten ja turvallisuuskäytäntöjen muutoksiin.