argumentit aaveesta ovat todellisia:
* näytelmän konteksti: Näytelmä kirjoitettiin aikana, jolloin usko aaveisiin ja yliluonnolliset olivat laajalle levinneet. Shakespeare todennäköisesti aikoi haamun hänen yleisönsä vakavasti.
* Hamletin reaktiot: Haamun ulkonäkö ja viesti vaikuttaa Hamletiin syvästi. Haamun ilmoitukset ravistavat häntä näkyvästi ja ajaa toimintaan.
* aaveen tieto: Ghost tarjoaa erityisiä ja tarkkoja tietoja hänen kuolemaansa johtavista tapahtumista, mukaan lukien yksityiskohdat, jotka vain tekijä tietäisi.
* aaveen vaikutusvalta: Ghost vaikuttaa suoraan Hamletin toimiin kehottaen häntä kostaakseen murhaan.
Argumentit aavelle on Hamletin mielikuvituksen kuva:
* Hamletin henkinen tila: Hamlet on jo levoton ja melankolinen ennen kuin aave ilmestyy. Hän voi olla alttiita hallusinaatioille tai harhalle.
* aaveen tarkoitus: Ghostin päätarkoitus on aloittaa kosto, joka on teema, joka kulkee koko näytelmän ajan. Voitaisiin väittää, että aave on osoitus Hamletin kostoa koskevasta halusta.
* aaveen fyysinen muoto: Haamun ulkonäköä kuvataan vaaleaksi ja spektriksi, jota voitaisiin tulkita hallusinaationa kuin konkreettisena olentona.
* muiden merkkien reaktiot: Muut hahmot, kuten Horatio ja Marcellus, ovat skeptisiä haamun olemassaolosta.
epäselvyys:
Shakespeare jättää tarkoituksella haamun luonteen epäselväksi. Tämä epäselvyys palvelee useita tarkoituksia:
* se parantaa näytelmän väliaikaa ja mysteeriä.
* Se sallii useita tulkintoja ja kiinnostaa yleisöä kriittiseen ajatteluun.
* Se heijastaa Hamletin oman mielentilan epävarmuutta.
johtopäätös:
Viime kädessä se, onko aave todellinen vai ei, on kysymys jokaiselle henkilölle. Tekstissä ei ole lopullista vastausta. Shakespearen nero on luomassa pakottavaa ja epäselvää luonnetta, joka polttaa sekä uskoa että epäilystä, myötävaikuttaen näytelmän kestävään voimaan ja monimutkaisuuteen.