Tässä on erittely hänen reaktioistaan:
* Viha ja turhautuminen: Hamlet on raivoissaan Poloniuksen sekaantumisesta. Hän näkee sen petoksena, varsinkin kun hän todella rakasti Opheliaa. Hän ilmaisee vihansa katkerin sanoin, syyttäen Poloniusta manipuloinnista ja syyttäen häntä siitä, että hän oli rakastunut Opheliaan ("Mene nunnaluostariin. Miksi olisit syntisten kasvattaja?"). Hän ilmaisee myös turhautuneisuuttaan omaan tilanteeseensa ja tuntee olevansa loukussa ja manipuloituna.
* Sekaannus: Hamletin rakkaus Opheliaan on aitoa, mutta hän on myös syvästi järkyttynyt isänsä kuolemasta ja kostotehtävästään. Tämä tekee hänestä epävarman itsestään ja tunteistaan, mikä johtaa hämmentyneeseen reaktioon. Hän kyseenalaistaa Ophelian uskollisuuden ja pohtii, onko tämä todella rakastunut häneen vai onko hän vain roolissa.
* Manipulointi: Vaikka Hamlet näyttää aidosti järkyttyneeltä, hän käyttää tilannetta myös manipuloidakseen Opheliaa. Hän käskee häntä "menemään nunnaluostariin" tietäen, että tämä vaikuttaisi häneen syvästi. Tämä paljastaa hänen persoonallisuutensa synkemmän puolen, mikä viittaa siihen, että hän saattaa käyttää häntä omien tavoitteidensa edistämiseen.
* Itsensä pettäminen: Hänen vihansa Poloniusta kohtaan voi myös olla hänelle tapa peittää omat epävarmuutensa ja pelkonsa tunteistaan Opheliaa kohtaan. Hän pelkää loukkaantuvansa, ja syyttämällä Poloniusta hän välttää ottamaan vastuuta omista tunteistaan.
Lopulta Hamletin reaktio Poloniuksen käskyyn on monimutkainen ja vivahteikas. Se heijastaa hänen sisäistä myllerrystä, hänen aitoa rakkauttaan Opheliaan, hänen vihaansa manipulointia kohtaan ja hänen halukkuuttaan manipuloida muita saavuttaakseen omat tavoitteensa.