Runo alkaa kertojalla, surevalla miehellä, joka istuu yksin kammissaan synkkänä joulukuun yönä. Hän on vaipunut ajatuksiinsa kadonneesta rakkaudestaan, Lenoresta. Tämä asettaa synkän ja introspektiivisen sävyn.
Korpin, "entisen soopelilintu", saapuminen häiritsee dramaattisesti tämän hiljaisen mietiskelyn. Korpin läsnäolo ja sen pahaenteiset lausumat nostavat välittömästi panoksia ja käynnistävät runon keskeisen konfliktin.
Erityisesti korpin saapuminen on yllyttävä tapahtuma seuraavista syistä:
* Se häiritsee status quoa: Kertoja oli jo syvästi huolissaan, mutta korpin sisääntulo tuo hänen elämäänsä uuden ja odottamattoman elementin.
* Se herättää kysymyksiä ja huolia: Korpin pahaenteinen läsnäolo ja salaperäiset lausunnot saavat kertojan välittömästi kyseenalaistamaan mielenterveytensä ja mahdollisuuden löytää lohtua tuonpuoleisesta.
* Se vie kertomusta eteenpäin: Korpin läsnäolosta tulee katalysaattori kertojan lisääntyvälle vainoharhaisuuteen ja linnun pakkomielteiselle kyseenalaistamiselle. Tämä vuorovaikutus ruokkii runon dramaattista jännitystä ja ajaa tarinaa kohti traagista lopputulosta.
Siksi korpin saapuminen on ratkaiseva käännekohta, joka saa runon keskeisen konfliktin liikkeelle ja määrittää sen suunnan.