Tässä kohtauksessa Romeo on karkotettu Veronasta, koska hän tappoi Tybaltin, Julian serkun. Hän on tullut Julian kammioon hyvästelemään ennen lähtöään, ja he ovat molemmat järkyttyneitä tilanteesta. Romeosta tuntuu, että kohtalo tai "onni" hallitsee häntä, eikä hänellä ole valtaa omaan elämäänsä tai onnellisuuteensa.
Ilmaus "Olen onnenhullu" voidaan myös tulkita viittaukseksi antiikin roomalaiseen käsitykseen Fortunasta, onnenjumalattaresta. Fortunaa kuvattiin usein sidottuna naisena, joka seisoi pyörässä ja symboloi kohtalon arvaamattomuutta ja oikuutta. Romeo tuntee olevansa tämän sokean jumalattaren armoilla ja että häntä rangaistaan jostain tuntemattomasta syystä.
Romeon sanan "tyhmä" käyttö on myös merkittävää. Shakespearen aikana sanaa "tyhmä" käytettiin usein viittaamaan johonkin, joka oli typerä, herkkäuskoinen tai typerä. Sitä voitaisiin kuitenkin käyttää myös vakavammalla tavalla viittaamaan johonkin, joka oli onneton tai epäonninen. Tässä tapauksessa Romeo käyttää sanaa "tyhmä" kuvaillakseen itseään ihmiseksi, jolla on ollut epäonnea rakkaudessa ja jolle on kohdistettu julma kohtalo.
Kaiken kaikkiaan lause "Oi, olen onnenhullu!" ilmaisee Romeon syvän epätoivon ja hänen voimattomuutensa tunteen kohtalon edessä. Se on voimakas lausunto, joka vangitsee Romeon ja Julian rakkaustarinan traagisen luonteen.