Yksi esimerkki dramaattisesta ironiasta puheessa on, kun hahmo sanoo jotain, mikä on totta, mutta jonka hän ei ymmärrä olevan totta. Esimerkiksi näytelmässä "Romeo ja Julia" Romeo sanoo:"Olen onnenhullu." Hän ei ymmärrä, että hän todella puhuu totta, koska kohtalo tappaa hänet.
Toinen esimerkki dramaattisesta ironiasta puheessa on, kun hahmo sanoo jotain, mikä on väärää, mutta jonka yleisö tietää olevan totta. Esimerkiksi näytelmässä "Hamlet" Hamlet sanoo:"En ole vihainen." Yleisö kuitenkin tietää, että Hamlet on itse asiassa melko hullu.
Dramaattinen ironia voi olla tehokas työkalu tarinankerronnassa, koska se voi luoda jännityksen, huumorin tai tragedian tunteen. Sitä voidaan käyttää myös sellaisten teemojen tutkimiseen kuin kohtalo, vapaa tahto ja totuuden luonne.