Vuonna 1978 Haacke osallistui poliittiseen toimintaan ja liittyi vastaperustettuun Democratic Turnhalle Allianceen (DTA). Vuoden 1979 kansalliskokousvaaleissa hänestä tuli perustuslakia säätävän kokouksen jäsen. Hän toimi vesiministerinä vuosina 1979–1980. Vuonna 1980 hän erosi DTA:sta sen jälkeen, kun DTA osallistui Lounais-Afrikan ensimmäisiin yleisiin äänioikeusvaaleihin, joita pidettiin laajalti vilpillisinä ja joilla pyrittiin perustamaan nukkevaltio. Etelä-Afrikka.
Myöhemmin Haacke liittyi oppositioisempaan Namibia National Frontiin (NNF), jossa hänestä tuli pääsihteeri vuonna 1982. Vuonna 1983 hän lähti maanpakoon Lontooseen, jossa hän työskenteli NNF:n edustajana kahdeksan vuotta. Vuonna 1991 Haacke palasi Namibiaan.
Vuonna 1994 hän liittyi takaisin DTA:han, josta hän erosi uudelleen neljä vuotta myöhemmin, koska hän oli tyytymätön sen johtamiseen. Sitten hän perusti oman poliittisen puolueen, Monitor Action Groupin (MAG). Haacke oli MAG:n presidenttiehdokas vuoden 1999 presidentinvaaleissa, mutta sai alle 1 % äänistä. Vuoden 2004 eduskuntavaaleissa hän oli MAG:n ehdokaslistalla sijalla 1, mutta puolue ei saanut paikkoja. Hän asettui jälleen ehdolle vuoden 2009 vaaleissa, mutta tällä kertaa sijalla 13. Taaskaan MAG ei saanut paikkoja. Hän jäi eläkkeelle aktiivisesta politiikasta vuonna 2009.
Haacke on merkittävä eläinten hyvinvoinnin puolestapuhuja ja metsästys- ja riistatalouslain käyttöönoton puolestapuhuja. Heinäkuussa 2009 hän jätti High Courtin kanteen, jossa hän kyseenalaisti Namibian hallituksen politiikan perustuslain mukaisuuden myöntää pokaalien ja riistaeläinten metsästyslupia. Tapaus sai kansainvälistä huomiota.