* "hiljainen mies" ei oikeastaan ole hiljainen: Seania kuvataan alun perin yksinäisenä, varattuna yksilönä, mutta tarinan edetessä hänen on osoitettu olevan melko kiihkeä, vakuuttava ja jopa väkivaltainen toisinaan. Hänen toimintansa ohjaa usein intohimo ja viha, joka on suoraan ristiriidassa hänen projisoimansa "hiljaisen" kuvan kanssa.
* Hänen hiljaisuutensa on julkisivu: Seanin hiljaisuus ja varanto eivät heijasta hänen todellista luonnettaan. Hän on mies, jota ahdisti aiempi trauma, kadonnut sielu, joka etsii lohtua ja lunastusta. Hänen hiljaisuutensa toimii kilvenä, piilottaen hänen emotionaalisen myllerryksensä ja hänen kuljettamansa sisäisen myllerryksen.
* Hän löytää äänensä väkivallan kautta: Seanin matka hänen äänensä löytämiseen on epätavallinen. Hän käyttää fyysistä voimaa väittääkseen oikeutensa Mary Katelle ja lopulta löytää äänensä ja itseluottamisensa toimiensa kautta eikä hiljaisen pohdinnan kautta.
* Rakkauden harjoittaminen johtaa konfliktiin: Vaikka Sean hakee rakkautta ja yhteyttä, hänen menetelmiinsä tämän saavuttamiseksi liittyy konflikteihin ja aggressioon. Hän taistelee Mary Katen käden puolesta avioliitossa, luomalla kumoa yhteisössä ja aiheuttaen lisää kaaosta.
* Elokuva romanisoi väkivaltaa: "Hiljainen mies" kuvaa Seanin väkivaltaisia toimia koomisessa ja melkein juhlallisessa valossa jättämättä huomiotta heidän aiheuttamiaan mahdollisia seurauksia ja traumaa. Tämä väkivallan kirkastaminen on merkittävä ironia, kun otetaan huomioon elokuvan teemat rauhan ja hiljaisuuden löytämisestä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että "hiljaisen miehen" ironia on Seanin ulkopuolisen persoonan ja hänen sisäisten kamppailujensa välissä. Hän on mies, joka etsii hiljaisuutta, mutta löytää äänensä konfliktin kautta, ja hänen rakkauden harjoittaminen on kietoutunut väkivallan kanssa. Elokuvan romanisointi väkivallasta lisää edelleen yleistä ironiaa.