Aluksi hän on järkyttynyt ja hieman vastenmielinen:
* Hän muistaa Bobin sokina, joka hyökkäsi hänen ja Johnnyn kimppuun. Tämä muisto herättää hänessä pelkoa ja vihaa.
* Hän näkee jyrkän kontrastin Bobin vuosikirjassa olevan kuvan ja tavan välillä, jolla hän muistaa hänet. Vuosikirjassa on kuva "täydellisestä" Socista, hymyilevä ja näennäisesti viaton, mikä on ristiriidassa hänen oman kokemuksensa kanssa Bobista kiusaajana.
Hän tuntee syyllisyyttä ja häpeää:
* Hän ymmärtää, että Bob oli todellinen henkilö, jonka elämä oli muutakin kuin heidän taistelunsa. Kuva inhimillistää Bobin, mikä saa hänet näyttämään vähemmän konnalta ja enemmän uhrilta.
* Hän ymmärtää, että Bobin kuolemalla oli syvä vaikutus hänen perheeseensä ja ystäviinsä. Tämä oivallus saa aikaan katumusta Bobin kuolemasta ja hänen omasta roolistaan siihen johtaneissa tapahtumissa.
Hän alkaa kyseenalaistaa omia ennakkoluulojaan ja stereotypioitaan:
* Bobin näkeminen vuosikirjassa pakottaa Ponyboyn kohtaamaan stereotypiat, joita hänellä oli sokeista. Hän alkaa ymmärtää, etteivät he kaikki ole rikkaita, hemmoteltuja kakaroita ja että jotkut heistä ovat aidosti hyviä ihmisiä.
* Hän tajuaa, että myös hänen omaa jengiään, Greasereita, tuomitaan stereotypioiden perusteella. Hän myöntää, etteivät he kaikki ole rikollisia ja että jotkut heistä, kuten Johnny, ovat todella hyväsydämisiä.
Hän ymmärtää tilanteen tragedia:
* Hän ymmärtää, että sekä Bob että Johnny kuolivat turhaan jengien kilpailun ja ennakkoluulojen ruokkimassa taistelussa. Tämä ymmärrys lisää toisen kerroksen surua ja monimutkaisuutta jo ennestään traagiseen tilanteeseen.
Lopuksi totean, että Bob Sheldonin kuvan näkeminen vuosikirjassa johtaa Ponyboyn syvempään ymmärrykseen tapahtuneesta tragediosta. Se pakottaa hänet kohtaamaan omat ennakkoluulonsa, kyseenalaistamaan stereotypiat ja lopulta saamaan vivahteikkaamman näkemyksen sekä sokeista että voiteluaineista. Tämä kohtaaminen merkitsee merkittävää käännekohtaa hänen matkallaan kohti kypsyyttä ja itsetietoisuutta.