Tässä syy:
* Faktat perustana: Sarjakuvat perustuvat usein tositapahtumiin, poliittisiin henkilöihin ja ajankohtaisiin aiheisiin. He käyttävät näitä tosiasioita ponnahduslautana kommenteilleen.
* Mielipide liikkeellepanevana voimana: Sarjakuvat ovat luonnostaan subjektiivisia. He käyttävät liioittelua, symboliikkaa ja huumoria esitelläkseen tietyn näkökulman tosiasioihin. Niiden tarkoituksena on herättää ajatuksia ja keskustelua, ei välttämättä esittää neutraalia tietoa.
* Visuaalinen kieli: Sarjakuvat kommunikoivat ainutlaatuisella kuvakielellä ja käyttävät usein satiiria, ironiaa ja karikatyyriä. Tämä visuaalinen kieli kantaa luonnostaan taiteilijan näkökulmaa.
Ajattele asiaa näin:
* Uutisraportissa voidaan yksinkertaisesti todeta, että poliitikko antoi kiistanalaisen lausunnon.
* Poliittinen sarjakuva puolestaan voi kuvata poliitikon klovnina, joka antaa järjettömän lausunnon välittääkseen taiteilijan mielipiteen, että lausunto oli typerää tai harhaanjohtavaa.
Siksi, vaikka poliittiset sarjakuvat käyttävätkin todellisia tapahtumia perustanaan, ne ovat viime kädessä ilmaisuja taiteilijan mielipiteestä ja tulkinnasta tapahtumista.