Vaikka kirja päättyy toivon tunteeseen ja onnelliseen loppumiseen Baudelairen orvoille, se tekee sen tunnustamalla heidän kokemansa valtavan tuskan ja menetyksen.
Näin teema toimii:
* Aiempien tragedioiden painoarvo: Lapsia, varsinkin Violettia, ahdistaa vanhempiensa muisto ja erilaiset kohtaamat onnettomuudet.
* Sulkemisen tarve: Kirja tarjoaa vastauksia Baudelairen perhettä ympäröiviin mysteereihin ja tarjoaa lapsille ja lukijalle jonkin verran sulkeutumista.
* Lohdutuksen löytäminen perheestä ja rakkaudesta: Lapset löytävät suhteestaan Quagmiren kolmosten kanssa uuden perheen, perheen, joka perustuu yhteisiin kokemuksiin ja ymmärrykseen.
* Tuntemattoman syleily: Onnellisesta lopusta huolimatta kirja päättyy avoimeen säveleen, mikä viittaa siihen, että Baudelaireilla saattaa olla uusia haasteita tulevaisuudessa. Tämä toimii muistutuksena siitä, että elämä on arvaamatonta ja että eteenpäin siirtyminen vaatii valmiutta hyväksyä tuntematon.
Loppujen lopuksi "The End" viittaa siihen, että vaikka suru on voimakas voima, sen ei tarvitse määrittää meitä. Voimme löytää merkityksen ja onnen jopa syvän menetyksen jälkeen rakkauden, joustavuuden ja halukkuuden kohdata tulevaisuus.