* Paavalin sokeus: Tämä on romaanin ilmeisin ja keskeisin ironia. Paavalin kirjaimellinen sokeus ympärillään olevalle maailmalle saa hänet akuutisti tietoiseksi muiden kuvitteellisesta sokeudesta. He eivät ymmärrä Lake Windsor Downsin tilanteen totuutta, Erikin kiusaamisen todellista syytä ja todellista vaaraa, joka heitä ympäröi.
* Erikin "supersankari" -kuva: Erik Fisher, näennäisesti suosittu ja voimakas urheilija, on itse asiassa syvästi epävarma ja levoton poika. Hän käyttää väkivaltaa ja uhkailua peittääkseen haavoittuvuutensa. Hänen voimansa julkisivu peittää ironisesti hänen todellisen heikkoutensa.
* "Täydellinen" yhteisö: Idylliseltä näyttävää Lake Windsor Downsin yhteisöä vaivaavat korruptio, väkivalta ja vastuun puute. "Täydellisyys", johon he pyrkivät, on julkisivu, joka peittää pinnan alla olevan pimeyden.
* Jalkapallojoukkueen voitto: Jalkapallojoukkueen voittoa juhlitaan voittona, mutta se maksaa paljon. Joukkue on rakennettu valheille ja manipuloinnille, ja voitto on lopulta ontto. Tämän "menestyksen" todellista hintaa ei tunnusteta, mikä korostaa näin matalan saavutuksen juhlimisen ironiaa.
* Oikeusjärjestelmä: Oikeusjärjestelmä, jonka on tarkoitus suojella ja noudattaa lakia, ei pysty käsittelemään vakavia ongelmia Lake Windsor Downsissa. Tämä korostaa ironisesti järjestelmän riittämättömyyttä ja epäonnistumista suojella viattomia.
Yleensä "Tangerine" -elokuvan ironia korostaa ulkonäön ja todellisuuden välistä kontrastia. Romaani paljastaa tekopyhyyden ja pimeyden, joka usein piilee näennäisesti täydellisten yhteisöjen pinnan alla. Tämä ironia pakottaa lukijan kyseenalaistamaan yhteiskunnan arvot ja oletukset ja kohtaamaan sokean hyväksynnän seuraukset.