Eräs teoria on, että aasialainen teatteri alkoi eräänlaisena uskonnollisena rituaalina. Muinaisissa yhteiskunnissa ihmiset esittivät tansseja, lauluja ja esityksiä uskontonsa tarinoista miellyttääkseen jumalia ja tuodakseen onnea. Näitä esityksiä pidettiin usein temppeleissä tai muissa pyhissä tiloissa, ja niihin liittyi usein musiikkia ja rummutusta.
Toinen teoria on, että aasialainen teatteri kehittyi viihteen muotona. Muinaisina aikoina ihmiset kokoontuivat yhteen julkisiin tiloihin katsomaan esiintyjien kertovan tarinoita, laulamassa lauluja ja tanssimassa. Nämä esitykset olivat usein melko monimutkaisia, ja ne saattoivat kestää tunteja tai jopa päiviä.
Ajan myötä aasialainen teatteri kehittyi ja kehittyi rikkaaksi ja eläväksi taidemuodoksi, jota se on nykyään. Aasialaista teatteria on monia erilaisia muotoja, joista jokaisella on oma ainutlaatuinen tyylinsä ja perinteensä. Aasialaisen teatterin suosituimpia muotoja ovat kiinalainen ooppera, japanilainen kabuki, korealainen pansori ja intialainen kathakali.
Aasialaisella teatterilla on ollut suuri vaikutus maailman kulttuuriin. Se on vaikuttanut länsimaisen teatterin kehitykseen, ja se on edelleen inspiraation lähde taiteilijoille ja esiintyjille kaikkialla maailmassa.