Eräänä päivänä Laura vastaanottaa uuden potilaan, nuoren tytön nimeltä Cristina, joka on ollut mykkä siitä lähtien, kun hänen vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa. Cristinan traumatisoitunut tila johtuu auto-onnettomuudesta, joka vei myös hänen vanhempiensa hengen ja jätti hänelle syvän psykologisen arven.
Kun Laura alkaa työskennellä Cristinan kanssa, hän huomaa, että tyttö ei ole ainoa lapsi, joka kamppailee syvälle juurtuneiden tunneongelmien kanssa. Jokaisella lapsella on ainutlaatuinen tarina kivusta ja traumasta.
Laura luo nopeasti siteen Cristinaan ja muihin lapsiin, kun he avautuvat hänelle ja uskovat hänelle syvimmät pelkonsa ja salaisuutensa. Hän oppii, että monet ovat kokeneet hyväksikäyttöä, laiminlyöntiä ja hylkäämistä. Heidän emotionaaliset arpensa ovat syvät ja jättäneet heidät tuntemaan itsensä eksyksiksi ja yksinäisiksi.
Laura on päättänyt auttaa heitä paranemaan ja käyttää erilaisia terapeuttisia tekniikoita auttaakseen heitä käsittelemään traumansa ja aloittamaan toipumismatkan. Taideterapian, musiikkiterapian ja ryhmätuntien avulla lapset alkavat ilmaista tukahdutettuja tunteitaan ja rakentavat hitaasti uudelleen luottamustaan maailmaan.
Koko elokuvan aikana paljastuu, että Laura itse ei ole immuuni emotionaalisille kamppailuille. Hän kantaa mukanaan hänen lapsuudestaan peräisin olevia henkilökohtaisia traumojaan ja ahdistuksiaan, joita hän kohtaa ollessaan tekemisissä lasten kanssa.
Kun hän uppoutuu lasten elämään ja heidän paranemisprosessiinsa, Laura alkaa muodostaa vahvoja siteitä heidän kanssaan. Heidän tarinansa koskettavat häntä syvästi, ja hän päättäväisesti auttaa heitä löytämään onnea ja toivoa tulevaisuudesta.
Keskuksen johtaja Simón on kuitenkin huolissaan Lauran intensiivisestä tekemisestä lasten kanssa ja hänen epätavallisesta lähestymistavasta terapiaan. Hän uskoo, että siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Laura turhautuu hänen skeptisisyytensä ja ristiriitaisten menetelmien vuoksi, ja niiden välinen jännite kärjistyy.
Keskeisessä kohtauksessa Cristina päättää kohdata tukahdutetun surunsa puhumalla lopulta auto-onnettomuudesta ja vanhempiensa menetyksestä. Hänen rohkeutensa innostaa muita lapsia kohtaamaan omat demoninsa, mikä johtaa voimakkaaseen läpimurtoon.
Kun lapset edistyvät paranemismatkallaan, he alkavat muodostaa syviä ystävyyssuhteita ja tukea toisiaan yhteisillä kokemuksillaan. Laura todistaa heidän muutostaan ja tajuaa myönteisiä vaikutuksia, joita hän on tehnyt heidän elämäänsä.
Elokuva saa kuitenkin synkän käänteen, kun Simón vaatii antamaan sähkösokkihoitoa yhdelle lapsista väittäen, että se on ainoa tehokas tapa parantaa heidät. Laura vastustaa jyrkästi tätä hoitoa peläten sen mahdollisia haittoja lapsille.
Ilmastotilanteessa Laura paljastaa keskuksen epäeettiset käytännöt viranomaisille, mikä johtaa Simónin pidätykseen. Keskus suljetaan ja lapset sijoitetaan sopivampiin hoitotiloihin.
Jälkikäteen Laura pohtii vaikutusta, joka hänellä on ollut lapsiin ja mitä hän on heiltä oppinut. "Lapset" toimii viime kädessä voimakkaana kommenttina valtavan trauman kokeneiden lasten sietokyvystä ja voimasta sekä empatian ja ymmärryksen ratkaisevasta roolista heidän paranemisessaan.