- Yleisön osallistuminen: Tämä on keskeinen piirre teatterin vastaanottamisessa, sillä yleisö on aktiivisesti mukana esityksessä, usein roolissa tai auttaen luomaan ympäristöä.
- Improvisaatio: Teatterin vastaanottamiseen liittyy usein improvisaatiota, kun esiintyjät mukautuvat yleisön reaktioihin ja panokseen. Tämä pitää suorituskyvyn tuoreena ja arvaamattomana.
- Intimiteetti: Vastaanottava teatteri esitetään yleensä pienissä tiloissa, mikä mahdollistaa suuremman läheisyyden esiintyjien ja yleisön välillä. Tämä luo yhteyden ja yhteisön tunteen.
- Fyysisyys: Teatterin vastaanottaminen sisältää usein fyysistä liikettä, tanssia ja miimiä. Tämä auttaa välittämään tarinan ja luomaan visuaalisesti mukaansatempaavan esityksen.
- Multimedia: Vastaanottavassa teatterissa voidaan käyttää monenlaista multimediaa, kuten videoprojektiota, äänitallenteita ja valaistusta. Tämä voi parantaa tarinankerrontaa ja luoda moniaistisen kokemuksen.
- Yhteistyö: Teatterin vastaanottaminen edellyttää usein yhteistyötä esiintyjien, yleisön ja muiden taiteilijoiden, kuten muusikoiden ja kuvataiteilijoiden, välillä. Tämä yhteistyöprosessi lisää jokaisen esityksen ainutlaatuisuutta.
- Sivustokohtainen: Teatterin vastaanottaminen on usein paikkakohtaista, mikä tarkoittaa, että se luodaan tiettyä sijaintia varten. Tämä voi olla teatteritila, luontoympäristö tai mikä tahansa muu tila, joka voidaan muuttaa esitystilaksi.
- Paikallisuus: Teatteriesitysten vastaanottaminen on usein lyhytaikaista, eli niitä ei tallenneta tai säilytetä. Tämä lisää jokaisen esityksen ainutlaatuisuutta ja korostaa live-kokemuksen arvoa.