Kreikkalaiset teatterit, kuten kuuluisa Epidauroksen amfiteatteri, suunniteltiin huomattavan suurelle yleisölle. Näihin ulkoilmatapahtumiin mahtuu 12 000–15 000 ihmistä , jonka ansiosta merkittävä osa kaupungin väestöstä voi osallistua teatteriesityksiin.
2. Kreikkalaisten teatterien suunnittelu ja muoto:
Kreikkalaisten teattereiden suunnittelu vaikutti merkittävästi niiden kykyyn käsitellä suuria yleisöjä. Joitakin niiden arkkitehtuurin tärkeimpiä ominaisuuksia ovat:
a. Pyöreä tai hevosenkengän muoto: Teattereissa oli pyöreä tai hevosenkengän muotoinen järjestely, jossa samankeskiset istuintasot nousivat orkesterista (pyöreä esitystila) huipulle.
b. Jyrkät istuintasot: Istumatasot olivat yleensä melko jyrkkiä, mikä loi intiimin tunnelman ja varmisti hyvän näkyvyyden jokaiselta istuimelta.
c. Erinomainen akustiikka: Teatterit rakennettiin käyttämällä tarkkaa akustiikkaa ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin istuinkerrosten kaarevuus, suuntaus kohti luonnollisia ääniheijastimia (kuten rinteitä) ja katon puuttuminen. Näin näyttelijöiden äänet kantautuivat selkeästi ja kuuluivat koko yleisölle.
d. Keskusorkesteri: Orkesteri toimi esitysten keskipisteenä, ja sitä käytettiin usein kuoro- ja tanssikonserteissa. Sen sijainti keskustassa mahdollisti suoran vuorovaikutuksen esiintyjien ja yleisön välillä.
3. Suurille yleisöille tarkoitetun suunnittelun edut:
Kreikkalaisten teattereiden ainutlaatuinen suunnittelu tarjosi useita etuja suurten yleisöjen hallinnassa:
a. Näkyvyys: Jyrkät istuintasot ja esteiden puuttuminen tarjosivat erinomaisen näkyvyyden yleisölle, mikä varmisti, että kaikilla oli selkeä näkymä lavalle.
b. Akustiikka: Huolellisesti harkittu akustiikka varmisti, että näyttelijöiden äänet kuuluivat selkeästi ja selkeästi koko yleisölle jopa ylimmissä riveissä.
c. Läheisyys: Suuresta kapasiteetistaan huolimatta teatterit säilyttivät intiimin tunnelman, mikä lisäsi yhteyttä esiintyjien ja yleisön välille.
d. Ulkoilma-asetukset: Ulkoilma-ympäristö salli ilmavirran ja luonnonvalon, mikä loi mukavan ympäristön yleisölle esityksen aikana.
Kaiken kaikkiaan kreikkalaisten teattereiden suunnittelu pyöreän tai hevosenkengän muotoineen, jyrkine istuintasoineen, erinomaisella akustiikkallaan ja keskusorkesterillaan oli ratkaisevassa roolissa suuren yleisön majoittamisessa samalla kun varmistettiin optimaalinen näkyvyys, akustiikka ja mukaansatempaava teatterikokemus.