Naturalistinen näytteleminen: Moderni länsimainen teatteri toi mukanaan myös naturalistisen näyttelemisen käsitteen, joka korostaa emotionaalista autenttisuutta ja vivahteita tyyliteltyjen eleiden ja ilmaisujen sijaan. Tällä oli suuri vaikutus japanilaisiin näyttelijätekniikoihin, mikä johti muotojen, kuten shin-kabukin ja gekin, kehittämiseen.
Näytelmäkirjailijakeskeinen lähestymistapa: Perinteisessä japanilaisessa teatterissa näytelmäkirjailijaa ei tyypillisesti pidetty yhtä tärkeänä kuin näyttelijöitä tai ohjaajaa. Moderni länsimainen teatteri painotti kuitenkin enemmän näytelmäkirjailijan roolia. Tämän seurauksena japanilaiset näytelmäkirjailijat alkoivat saada näkyvyyttä, ja näytelmiä ja teemoja alettiin tuottaa monipuolisemmin.
Sosiaalisten ongelmien tutkiminen: Moderni länsimainen teatteri käsitteli usein yhteiskunnallisia kysymyksiä ja poliittisia konflikteja heijastaen ajan myllerrystä ja muutosta. Japanilainen teatteri seurasi tätä suuntausta, ja syntyi uusia näytelmiä, jotka tutkivat nykyajan sosiaalisia kysymyksiä, kuten teollistumista, naisten oikeuksia ja sodanjälkeistä jälleenrakennusta. Näytelmäkirjailijat, kuten Kubo Sakae, Kinoshita Junji ja Betsuyak Minoru, tunnettiin ajatuksia herättävistä ja sosiaalisesti merkityksellisistä teoksistaan.
Teknologiset edistysaskeleet: Moderni länsimainen teatteri sisälsi uusia teknologioita, kuten valaistuksen, äänitehosteet ja näyttämökoneet. Näillä edistysaskelilla oli merkittävä vaikutus japanilaiseen teatteriin, mikä lisäsi sen visuaalista ja dramaattista vaikutusta. Tämä johti monimutkaisempien ja teknisesti edistyneempien tuotantojen kehittämiseen erityisesti nykyteatterin ja avantgarde-teatterin alalla.