Ulkoilma-asetus :Globe Theatre oli ulkoilmateatteri, eli yleisö altistui elementeille. Esityksiä pidettiin päiväsaikaan, yleensä iltapäivällä luonnonvaloa hyödyntäen. Sade, tuuli ja jopa äärimmäiset lämpötilat voivat vaikuttaa elämykseen.
Seisten tai istuu :Suurin osa yleisöstä seisoi "pihalla" tai "kuopolla" teatterin keskellä. Nämä seisovat katsojat tunnettiin "maajoukkoja" ja he maksoivat alhaisimman pääsymaksun. Lavan ympärillä oli myös puisia gallerioita tai istuimia, joille kävijät saattoivat istua korkeammalla maksulla.
Lavan läheisyys :Globe-teatterissa oli suhteellisen pieni näyttämö, ja katsojat olivat melko lähellä näyttelijöitä. Tämä läheisyys mahdollisti suoran sitoutumisen ja loi vahvan yhteyden tunteen esiintyjien ja katsojien välille.
Yleisön osallistuminen :Globe Theatre oli tunnettu vilkkaasta tunnelmastaan ja yleisön osallistumisesta. Groundlings oli erityisen äänekäs, usein heckling näyttelijät tai liittyä lauluja ja kuorot. Tämä osallistuminen lisäsi esityksien eloisaa ja interaktiivista luonnetta.
Yksinkertainen lavastus :Shakespearen aikaisissa teatterituotannoissa ei ollut pitkälle kehitettyjä lavasteita tai kehittyneitä valaistustekniikoita. Painopiste oli ensisijaisesti näyttelijöiden esityksissä, heidän pukuissaan ja rekvisiittakäytössä. Globe Theater käytti kuitenkin erilaisia teatterilaitteita, kuten lukkoovia, parvekkeita ja yksinkertaisia tasoja parantaakseen teatteria.
Sosiaalinen kohtaus :Teatterissa käyminen oli sosiaalinen tapahtuma Elizabethan Lontoossa. Globe Theatre veti puoleensa monenlaista yleisöä kaikilta elämänaloilta, mukaan lukien aateliset, kauppiaat, oppipoikaat ja jopa naiset (vaikka heidän piti usein käyttää naamioita salatakseen henkilöllisyytensä). Ihmiset menivät teatteriin paitsi katsomaan näytelmiä myös seurustelemaan, verkostoitumaan ja osallistumaan julkiseen keskusteluun.
Kaiken kaikkiaan Globe-teatterissa istuminen oli kokemus, joka lisäsi yhteisöllisyyttä ja rohkaisi aktiiviseen osallistumiseen esityksiin. Se oli ikkuna Shakespearen aikakauden eloisaan teatterikulttuuriin, jossa näytelmät toimivat yhteiskunnan heijastuksena ja tarjosivat viihdettä, naurua ja ajatuksia herättäviä keskusteluja.