1. Ulkoilma vs. suljetut teatterit: Elisabetin aikaiset teatterit, kuten Globe Theatre, olivat ulkoilmarakenteita, jotka altistivat yleisön elementeille. Sitä vastoin nykyaikaiset teatterit ovat tyypillisesti suljettuja, ja ne tarjoavat hallitun valaistuksen, akustiikan ja ilmaston.
2. Yleisön sitoutuminen ja osallistuminen: Elisabetin aikainen teatteri rohkaisi yleisön aktiiviseen osallistumiseen kannustamalla, kiukuttamalla ja kiukuttelemalla. Nykyaikaiset teatterikokemukset ovat yleensä passiivisempia, ja yleisön odotetaan pitävän hiljaa ja keskittyvän näyttämölle.
3. Toimintatekniikat ja -käytännöt: Elisabetin näyttelijät käyttivät liioiteltuja eleitä ja äänen projisointia välittääkseen tunteita ja viestejä yleisölle suurissa ulkoilmateattereissa. Nykyaikaiset näyttelijätyylit ovat usein naturalistisempia ja hienovaraisempia.
4. Pusut ja lavastus: Elisabetin teatteriasut olivat usein loistokkaita ja symbolisia, ja niissä painotettiin sosiaalisen aseman ja luonteenpiirteiden kuvaamista. Nykyaikaiset teatteriasut voivat asettaa etusijalle realismin, minimalismin tai näytelmän käsitteelliset tulkinnat. Elisabetin aikakauden lavastustekniikat olivat suhteellisen yksinkertaisia verrattuna nykyaikaisiin tuotantoihin, joissa hyödynnettiin edistyksellistä valaistusta, äänitehosteita ja erikoistehosteita.
5. Repertory System vs. Long Runs: Elisabetin teatteriryhmät toimivat ohjelmistojärjestelmällä, jossa he esittivät erilaisia näytelmiä eri päivinä, mikä mahdollisti suuremman vaihtelun näytelmissä. Nykyaikaiset teatterit pyörittävät usein yhtä tuotantoa pitkän ajanjakson, joka tunnetaan nimellä pitkä aika.
6. Yleisön demografiset tiedot ja sosiaalinen konteksti: Elisabetin teatteriyleisö oli monipuolinen, ylemmästä alaluokista, ja näytelmät heijastelivat usein nykyajan sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä. Nykyteatterin yleisöllä voi olla erilaisia demografisia koostumuksia, ja esitettävät näytelmät voivat heijastaa ajankohtaisia sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia teemoja.
7. Teknologiset edistysaskeleet: Nykyaikaiset teatterit hyötyvät valaistuksen, äänen, videoprojisoinnin ja muiden teknisten elementtien edistymisestä, mikä parantaa yleistä teatterikokemusta. Nämä edistysaskeleet eivät olleet Elizabethan-teatterin tuotantojen käytettävissä.
8. Sukupuoliroolit: Elisabetin teatterissa kaikki roolit, mukaan lukien naishahmot, näyttelivät miesnäyttelijöitä. Moderni teatteri mahdollistaa molempia sukupuolia edustaville näyttelijöille entistä monipuolisemman roolin, mikä lisää inklusiivisuutta ja edustusta.
9. Näytelmäkirjailijan ja yleisön suhde: Elisabetin aikakaudella näytelmäkirjoittajilla, kuten William Shakespearella, oli läheinen suhde yleisöönsä, ja he kirjoittivat usein näytelmiä, jotka resonoivat heidän kulttuurisessa kontekstissaan ja jokapäiväisessä elämässään. Nykyaikaiset näytelmäkirjailijat voivat pitää mielessään laajempi tai monipuolisempi yleisö, joka palvelee erilaisia makuja ja mieltymyksiä.
Nämä erot korostavat teatterikäytäntöjen kehitystä ja muuttuvaa dynamiikkaa teatterin, yleisön ja yhteiskunnan välillä ajan myötä.