1. Muoto ja mitat: Kreikkalaiset teatterit rakennettiin tyypillisesti puoliympyrään tai hevosenkengän muotoon, ja näyttämö sijaitsi pyöreän kaaren keskellä. Tämä muotoilu keskitti ja vahvisti ääniaallot yleisöä kohti estäen niitä haihtumisen. Teatterit rakennettiin myös tietyissä mittasuhteissa, mikä varmistettiin, että ääni pääsi ulottumaan kaukaisimmille istuimille.
2. Jyrkkä istumajärjestys: Kreikkalaisten teattereiden istuinrivit oli järjestetty tasoihin, jotka nousivat jyrkästi lavalta taakse. Tämä kokoonpano auttoi minimoimaan näyttelijöiden ja yleisön välisen etäisyyden vähentäen äänenvaimennusta, joka ilmenee etäisyyden kasvaessa.
3. Heijastavat materiaalit: Teatterit rakennettiin usein ääntä hyvin heijastavista materiaaleista, kuten kalkkikivestä tai marmorista. Nämä pinnat auttoivat toipumaan ääniaaltoja ja jakamaan ne kaikkialle teatteriin.
4. Maljakkoresonaattorit: Joissakin kreikkalaisissa teattereissa istuimien alla tai seinissä oli suuria keraamisia ruukkuja tai maljakoita, jotka tunnetaan nimellä "encheia". Nämä resonaattorit vahvistivat tiettyjä äänen taajuuksia, mikä lisäsi puheen ja musiikin selkeyttä.
5. Näyttelijäprojektio: Muinaisen kreikkalaisen teatterin näyttelijät käyttivät erityisiä tekniikoita heijastaakseen äänensä. He käyttivät selkeää sanktiota, voimakasta lauluprojisointia ja liioiteltuja eleitä varmistaakseen, että heidän äänensä kuului koko yleisölle.
6. Arkkitehtoniset ominaisuudet: Lavan ja ympäröivien rakenteiden suunnittelu, mukaan lukien proscenium, orkesteri ja skene, auttoi keskittymään ja ohjaamaan ääntä yleisöön. Lavan taustana toiminut skene sisälsi usein koveria pintoja, jotka heijastivat ääniaaltoja.
7. Luonnollinen vahvistus: Monien kreikkalaisten, usein rinteillä sijaitsevien teattereiden luonnollinen topografia auttoi edelleen äänen vahvistusta. Rinne toimi luonnollisena akustisena kuorena, joka tehosti äänen projisointia yleisöön.
Kaiken kaikkiaan näiden tekijöiden yhdistelmä – muoto, materiaalit, istuinjärjestelyt, näyttelijän projektiot ja arkkitehtoniset piirteet – antoivat kreikkalaisten teattereiden yleisölle mahdollisuuden kokea selkeät ja kuultavat esitykset jopa kaukaisimmilla istuimilla.