1. Toiminta-alue :Alalava tarjosi näyttelijöille lisäesitystilaa. Päänäyttämöä käytettiin ensisijaisesti suurempiin kohtauksiin, kun taas alalava tarjosi intiimimmän puitteen pienemmille kohtauksille tai soliloquille. Se mahdollisti läheisemmän vuorovaikutuksen näyttelijöiden ja yleisön välillä.
2. Sijainnin esitys :Alempaa näyttämöä voitaisiin käyttää esittämään näytelmän tiettyjä paikkoja. Esimerkiksi, jos kohtaus vaati puitteet, kuten huoneen, makuuhuoneen tai tavernan, alalava tarjosi sopivan tilan tuon ympäristön luomiseen ilman suuria asetelman muutoksia.
3. Musiikki ja tanssi :Alalavaa käytettiin usein musiikkiesityksiin ja tanssinumeroihin. Alemmalla lavalla muusikot saattoivat esiintyä näyttelijöiden esityksissä tai luoda tunnelmaa ja tunnelmaa näytelmään.
4. Piilopaikka :Alempaa näyttämöä voitaisiin käyttää piilottamaan näyttelijät tai rekvisiitta, kun he eivät olleet osa nykyistä kohtausta. Tämä mahdollisti nopeat ja saumattomat muutokset esityksen aikana.
5. Hahmon sisään- ja uloskäynnit :Näyttelijät pääsivät sisään ja ulos alemman näyttämön kautta. Tämä tarjosi lisää sisään- ja ulostuloreittejä, lisäsi sujuvuutta näyttelijöiden liikkeisiin ja tehosti esityksen yleistä dynamiikkaa.
6. Yleisövuorovaikutus :Joissakin näytelmissä alempaa näyttämöä käytettiin suoraan vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Näyttelijät voisivat olla tekemisissä yleisön jäsenten kanssa alemmasta näyttämöstä luoden mukaansatempaavamman ja interaktiivisemman teatterikokemuksen.
Kaiken kaikkiaan Globe Theaterin alalava oli monipuolinen tila, joka täytti useita tarkoituksia, jotka vaihtelivat lisänäyttelijätilojen tarjoamisesta kohtausten vaihtamisen helpottamiseen ja läheisyyden lisäämiseen esityksiin.