- Uskonnolliset vastaväitteet: Globe-teatteria käytettiin pääasiassa näytelmiin, joista monet olivat William Shakespearen kaltaisten näytelmäkirjailijoiden kirjoittamia. Nämä näytelmät sisälsivät usein teemoja ja aiheita, jotka kyseenalaistivat perinteiset uskonnolliset vakaumukset, kritisoivat papistoa tai satirisoivat uskonnollisia käytäntöjä. Papiston jäsenet, erityisesti puritaanit, pitivät näitä kuvauksia vastenmielisinä ja uskoivat, että teatteri oli moraalisen korruption lähde. He pitivät teatteria paikkana, jossa ihmiset harjoittivat syntistä toimintaa, kuten uhkapelaamista, prostituutiota ja juomista, ja he olivat huolissaan siitä, että teatteri häiritsi kansalaisten huomion heidän uskonnollisista velvollisuuksistaan.
- Sosiaaliset huolenaiheet: Jotkut poliitikot ja ylemmän luokan jäsenet olivat huolissaan teatterin yhteiskunnallisista vaikutuksista. He uskoivat, että alempiin luokkiin, jotka muodostivat merkittävän osan teatterin yleisöstä, näytelmät vaikuttivat tavalla, joka saattoi häiritä yhteiskunnallista järjestystä ja hierarkiaa. Näytelmissä kuvattiin usein kriittisiä tai kumouksellisia teemoja, jotka haastoivat auktoriteettia, edistävät sosiaalista liikkuvuutta ja kritisoivat yhteiskunnan ylempiä osia. Pelättiin, että nämä ajatukset voisivat lietsoa sosiaalisia levottomuuksia ja rohkaista kapinallista käyttäytymistä alempien luokkien keskuudessa.
- Poliittinen satiiri: Globe Theater esitti usein poliittisia satiireja ja kommentteja, jotka kritisoivat hallitusta, monarkiaa tai huomattavia poliittisia henkilöitä. Viranomaiset ja hallitseva luokka näkivät nämä satiirit uhkana vallalleen ja tapana levittää kapinallisia ideoita. He olivat huolissaan siitä, että teatteria voitaisiin käyttää erimielisyyksien alustana, mikä voisi heikentää heidän auktoriteettiaan ja vakautta.
- Kilpailu: Joillakin ylemmän luokan ja aristokratian jäsenillä oli omat yksityiset teatterit tai viihdepaikat, ja he näkivät Globe-teatterin kilpailun lähteenä. He uskoivat, että julkisen teatterin suosio veti ihmisten huomion korkeampien yhteiskuntaluokkien holhoamista hienostuneemmista viihdemuodoista.
- Lisenssikiistat: Teatteri oli lisensointimääräysten ja sensuurilakien alainen, ja näytelmien sisällöstä ja hyväksymisestä käytiin usein kiistoja. Kaupungin viranomaisilla ja teatteriluvista vastanneella Revelsin mestarilla oli valta sensuroida näytelmiä ja he voivat sulkea teatterit, jos he pitivät esitystä sopimattomina tai loukkaavina.
Yhteenvetona voidaan todeta, että poliitikkojen ja papiston vastustus Globe-teatteria kohtaan johtui uskonnollisista huolista näytelmien sisällöstä, sosiaalisista huolista teatterin vaikutuksesta alempaan luokkiin, pelosta poliittisesta satiirista, kilpailusta muiden viihdepaikkojen kanssa ja konflikteista. liittyvät lisensointiin ja sensuuriin.