* Lavalla oli tyypillisesti kiire, mikä vaimenti askelten ääntä ja loi intiimimmän esitystilan.
* Ei ollut monimutkaisia settejä, ja rekvisiitta pidettiin minimissä.
* Näyttelijät käyttivät usein taidokkaita pukuja, mikä auttoi luomaan hahmon tunteen.
* Valaistuksena käytettiin kynttilöitä tai öljylamppuja, jotka sijoitettiin näyttämön etuosaan tai siipiin.
Elizabetin-lavan yksinkertaisuus mahdollisti paljon joustavuutta esitystyyliin.
* Näyttelijät voivat liikkua vapaasti lavalla ja olla vuorovaikutuksessa yleisön kanssa tavalla, joka olisi mahdotonta nykyaikaisemmalla näyttämöllä.
* Maisemien puute pakotti näyttelijät myös luottamaan ääneensä ja kehoonsa paikan ja tunnelman luomiseksi.
Elizabetin-lava oli ainutlaatuinen ja tärkeä osa teatterihistoriaa.
* Se auttoi muokkaamaan tapaa, jolla näytelmiä kirjoitettiin ja esitettiin, ja sillä oli pysyvä vaikutus teatterin kehitykseen taiteena.
Tässä on lisätietoja Elisabetin-vaiheesta:
* Lava oli tyypillisesti noin 40 jalkaa leveä ja 20 jalkaa syvä.
* Lavan takaseinään ripustettiin tavallisesti verho, joka voitiin vetää esille eri kohtauksia varten.
* Lavalla oli kaksi ovea, yksi kummallakin puolella.
* Lavasta valaistiin kynttilöitä tai öljylamppuja, jotka sijoitettiin näyttämön etuosaan tai siipiin.
* Yleisö istui penkeillä tai seisomahuoneessa, joka sijaitsi teatterin takaosassa.
Elizabetin-lava oli monipuolinen ja muunneltava tila, joka mahdollisti monenlaisia teatteriesityksiä.