* Suoraan. Shakespeare puhui usein esipuheenvuoroissaan ja epilogeissaan suoraan tekijöille ja pyysi heitä olemaan hiljaa, kuuntelemaan tarkkaavaisesti ja arvostamaan näytelmää. Esimerkiksi esipuheessa *Henry V* Shakespeare sanoo:
>Oi tulimuusalle, joka nousisi
>Keksintöjen kirkkain taivas,
>Kuningaskunta näyttämölle, prinssit näyttelemään
>Ja hallitsijat katsomaan paisuvaa kohtausta!
>Pitäisikö sitten sotaisan Harryn pitää itsestään,
>Oletaan Marsin satama; ja hänen kannoillaan,
>Painassa kuin koirat, nälänhätä, miekka ja tuli,
>Kyyri työllistyä. Mutta anteeksi, herrat kaikki,
> Tasainen nostamaton henki, joka on uskaltanut
>Tälle kelvottomalle rakennustelineelle tuoda esille
>Niin hieno esine:kestääkö tämä ohjaamo
> Ranskan laajat pellot? tai voimmeko ahmia
>Tässä puisessa O, aivan casques
>Se pelotti ilmaa Agincourtissa?
>Oi, anteeksi! koska vino hahmo voi
>Todista pienessä paikassa miljoona,
> Ja olkaamme, tämän suuren sovituksen salakirjoitus,
> Kuvitteellisilla voimillasi toimivat.
>Oletetaan näiden seinien vyön sisällä
>Onko nyt kaksi mahtavaa monarkiaa,
>jonka korkeat ylemmät ja rinnakkaiset etureunat
> Vaaralliset kapeat valtameren osat jakautuvat:
>Poista epätäydellisyytemme ajatuksillasi;
>jakaa yksi mies tuhanteen osaan,
>Ja tee kuvitteellista kiusaamista;
>Ajattele, kun puhumme hevosista, että näet ne
>tulostaa ylpeitä kavioitaan i' vastaanottavassa maassa;
>Sillä sinun ajatuksesi täytyy nyt levittää kuninkaamme,
>Kanna niitä sinne tänne, hyppäämällä kertaa,
> Monien vuosien saavutuksen kääntäminen
>tiimalasiin; mille toimitukselle,
>Hyväksy minut kuoroon tähän historiaan,
>Jotka rukoilevat prologin tavoin nöyrän kärsivällisyytesi tavoin,
>Helvästi kuulla, ystävällisesti tuomitsemaan näytelmämme.
Tässä esipuheessa Shakespeare pyytää maajoukkoja antamaan anteeksi tuotannon epätäydellisyydet, käyttämään mielikuvitustaan aukkojen paikkaamiseen ja olemaan kärsivällisiä ja ystävällisiä arvioidessaan näytelmää.
* Sivuston kautta. Shakespeare käytti myös sivutoimia puhuttelemaan tekijöitä, usein tarjotakseen koomista helpotusta tai antaakseen yleisölle käsityksen hahmon ajatuksista tai tunteista. Esimerkiksi kirjassa *Much Ado About Nothing* Benedick sanoo:
>"Kun sanoin kuolevani poikamiehenä, en ajatellut, että minun pitäisi elää ennen kuin menen naimisiin."
Tämä sivuun antaa yleisölle mahdollisuuden tietää, että Benedick ei vastusta avioliittoa niin kuin hän väittää olevansa.
* Solokioiden kautta. Soliloquit ovat puheita, joissa hahmo puhuu ääneen itselleen, ja Shakespeare käytti niitä usein puhuakseen suoraan maanpitäjille. Esimerkiksi sanassa *Hamlet* Hamlet sanoo:
>"Olla vai ei olla, se on kysymys:
> Onko jalompaa mielessä kärsiä
> törkeän onnen hihnat ja nuolet,
>Tai ottaa aseet vaikeuksien merta vastaan,
>Ja vastustamalla lopettaa ne. Kuolla, nukkua...
>Ei enää -- ja nukkumalla sanoa, että lopetamme
>Sydänsärky ja tuhat luonnon järkytystä
>Se liha on perillinen, se on täyttymys
> Hartaasti toivotuksi. Kuolla, nukkua...
>Nukkuminen, ehkä unelma:ai, siellä on hankausta,
>Sillä siinä kuoleman unessa voi tulla unelmia
>Kun olemme sekoittaneet tämän kuolevaisen kelan,
> Meidän täytyy pitää tauko. Siinä on kunnioitus
>Se tekee niin pitkän elämän onnettomuudesta.
>Sillä kuka kestäisi ajan ruoskat ja pilkkaa,
>sortaja on väärässä, ylpeä ilkeä,
>halvetun rakkauden tuski, lain viivästyminen,
> Viran röyhkeyttä ja halveksuntaa
>Se arvottomien kärsivällinen ansio vie,
>Kun hän itse saattaisi hiljaisuutensa tehdä
>paljaalla bodkinilla? kuka fardels kantaisi,
>murhaa ja hikoilla väsyneen elämän alla,
>Mutta se pelko jostain kuoleman jälkeen,
>Löydämätön maa, jonka kotipaikka
>Yksikään matkustaja ei palaa, hämmentää tahtoa
>Ja saa meidät kestämään niitä vaivoja, joita meillä on
>Lentääkö muiden luokse, joista emme tiedä?
>Siksi omatunto tekee meistä kaikki pelkurit,
>Ja siten resoluution alkuperäinen sävy
>on kalpea ajatusmaailma,
>Ja yritys, jolla on suuri sävel ja hetki
>Tässä suhteessa heidän virtansa muuttuvat sekaisin,
>Ja menetä toiminnan nimen."
Hamlet pohtii tässä soololaulussa elämän ja kuoleman tarkoitusta ja jakaa ajatuksensa ja tunteensa suoraan yleisön kanssa.
Käsittelemällä maaperää näillä eri tavoilla Shakespeare kykeni saamaan yhteyden yleisöönsä henkilökohtaisella tasolla ja luomaan läheisyyden tunteen näyttelijöiden ja yleisön välille.