Yksi tärkeimmistä eroista toiminta- ja dramaattisen näyttelemisen välillä on kehon käyttö. Toimintanäyttelemisessä kehoa käytetään ilmaisemaan fyysistä voimaa, ketteryyttä ja koordinaatiota. Näyttelijöiden on usein suoritettava monimutkaisia temppuja, kuten tappeluita, takaa-ajoja ja kaatumisia. Dramaattisessa näyttelemisessä kehoa käytetään ilmaisemaan tunteita ja ajatuksia. Näyttelijöiden on usein välitettävä monimutkaisia tunteita ilmeillään ja kehon liikkeillään.
Toinen keskeinen ero toiminta- ja dramaattisen näyttelemisen välillä on dialogin käyttö. Toimintanäyttelijänä dialogi on usein niukkaa ja toimivaa. Sitä käytetään ensisijaisesti tiedon välittämiseen tai juonen eteenpäin viemiseen. Dramaattisessa näyttelemisessä dialogi on usein monimutkaisempaa ja vivahteikkaampaa. Sitä käytetään hahmojen kehittämiseen ja teemojen tutkimiseen.
Lopuksi toiminta- ja dramaattinen näytteleminen vaativat erilaista koulutusta. Toimintanäyttelijöillä on usein tausta urheilusta tai kamppailulajeista. Heidän on oltava fyysisesti kunnossa ja kyettävä suorittamaan monimutkaisia temppuja. Dramaattisilla näyttelijöillä on usein tausta teatteri- tai näyttelijätunneilla. Heidän on kyettävä välittämään tunteita tehokkaasti ja olemaan yhteydessä yleisöön.
Viime kädessä tietyn näyttelijän paras näyttelimistyyli riippuu hänen yksilöllisistä taidoistaan ja vahvuuksistaan. Jotkut näyttelijät sopivat paremmin toimintanäyttelijöihin, kun taas toiset sopivat paremmin dramaattiseen näyttelemiseen. Ei ole oikeaa tai väärää vastausta, ja molemmat näyttelijätyylit voivat olla yhtä palkitsevia.