1. Moraalinen moitteet: Macbethin pettäminen kuninkaalleen Duncanille olisi epäilemättä herättänyt voimakasta moraalista paheksuntaa. Elisabetin aikakaudella vallitsi syvä kunnioitus monarkiaa kohtaan, ja mikä tahansa teko, joka uhkasi vakiintunutta järjestystä, olisi nähty vakavana loukkauksena sekä yhteiskunnallisia että uskonnollisia normeja vastaan.
2. Poliittinen huolenaihe: Macbethin toimet olisivat herättäneet huolta poliittisesta epävakaudesta ja hillittömän kunnianhimon mahdollisista seurauksista. Näytelmä toimii varoittavana tarinana hallitsemattoman vallan vaaroista ja sen tuhoisista vaikutuksista yksilöihin ja koko yhteiskuntaan.
3. Traaginen sankari: Moraalisesta moitteesta huolimatta yleisö olisi voinut myös tunnistaa Macbethin traagiseksi hahmoksi, kerran kunniakkaaksi mieheksi, jota noitien ennustukset ja hänen omat ylivoimaiset halunsa ajavat synkkään tekoon. Hänen luopumisensa armosta olisi herättänyt säälin ja kauhun tunteen, mikä herättäisi keskustelua ihmisluonnon monimutkaisuudesta ja kiusaukselle alistumisen vaaroista.
4. Poliittinen merkitys: Shakespearen yleisö olisi tuntenut sen ajan petollisen poliittisen ilmapiirin, mukaan lukien juonet, salaliitot ja vallanvaihdot. Macbethin tarina saattoi resonoida heidän nykyisten poliittisten kokemusten ja huolenaiheiden kanssa.
5. Kiitos dramaattisesta tarinankerronnasta: Vaikka yleisö paheksuu Macbethin toimintaa, se olisi arvostanut näytelmän taitavaa tarinankerrontaa ja dramaattista intensiivisyyttä. Shakespearen kyky luoda jännitystä, konflikteja ja emotionaalista syvyyttä olisi kiehtonut heidät ja tarjonnut mahdollisuuden pohdiskeluun ja keskusteluun.
Kaiken kaikkiaan Shakespearen aikana yleisö olisi luultavasti pitänyt Macbethia monimutkaisena hahmona, jonka toiminta herätti monenlaisia tunteita ja reaktioita, mukaan lukien moraalinen paheksuminen, poliittinen huoli, traaginen sympatia ja arvostus näytelmän dramaattista taiteellisuutta kohtaan.